Feta-punajuuri-lehtikaali-linssi ja uunivuoka

Nyt nappasi, nami nami.
Viimeajat on lehdistä tullut kerättyä useampiakin erilaisia reseptejä "arkistoon" kokeiltavaksi ja tämä on yksi niistä. Myös erilaiset kasvisruuat ovat jostain syystä vallanneet keittiöni, mikä ei ole lainkaan huono "himo". Kun on tällainen mainonnan uhri, niin  nyt nautitaan trendikkäästi lehtikaalta (vai lehtikaalia?) monessa muotoa. Tämä on kyllä yksi parhaista versiosta minun makuun. 

n. 500 g punajuuria
1 dl belugalinssejä
3½ dl vettä
1 kasvisliemikuutio (tuon puutteessa käytin kanaliemikuutiota)
200 g lehtikaalia
loraus oliiviöljyä (alk. peräisessä voita)
250 g fetajuustoa

Paahda kokonaiset punajuuret 200-asteisessa uunissa kypsiksi eli noin tunnin ajan.(tai kuori punajuuret etukäteen ja paloittele n. 4-8 palaan, kypsyminen nopeuu hieman).
Kuori lämpimänä ja pilkosopivasti suuhun mahtuviksi paloiksi.
Huuhtele belugalinssit ja keitä vedessä kasvisliemikuution kera kypsiksi, noin 25 minuuttia. Jätä jäähtymään keitinliemeen, kunnes punajuuret kypsyneet.
Poista lehtikaaleista lehtiruodit ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.
Laita uunipadan pohjalle loraus oliiviöljyä, kerros linssejä, punajuuria ja lehtikaalia. Murenna päälle käsin kolmasosa fetasta, toista kerrokset ja murenna kaikki loppu feta päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia niin, että feta on kullanruskeaa.

(Ohje kopioitu lähes suoraan, olisiko ollut Hesarin resepti alkuaan)

Emännän kommentit:
Valmistus vaatii pientä ennakkosuunnittelua, eli ihan pikaruokaa mieliteon iskiessä tämä ei ole, koska punajuuret ovat ilman muuta parempia ja makeampia kun ne paahtaa eikä käytä kaupan valmiita etikkapunajuuria, vaikka varmaan niinkin voisi oikaista. No tuon vaiheen voi kyllä hyvin tehdä edellisenä päivänä ja mukaan sopii varmaankin muutkin paahdetut juurekset (porkkana, lanttu, palsternakka), jos tuollaisia on edelliseltä aterialta jäänyt yli.

Söimme tämän ihan pääruokana, vain leipä lisukkeena. Mietimme kyllä mieheni kanssa, että minkä lisulkeeksi tämä sopisi, grillattu broilerinfilee ehkä, mutta voisi toimia myös esim. noutopöydän osana ja itselleni tuli mielee joulupöytä muiden laatikoiden joukkoon.

Vaikka mieheni ei tätä santsannutkaan (minä kyllä), niin tätä aioin ehdottomasti laittaa toistekin, nyt oli minun makunystyröitä hivelevää ruokaa. Viimeistää jouluna tavataan tämän ääressä, jos ei jo ennenkin. (Tulikohan nyt tarpeeksi henkutettua!)