Äidin kaalisoppa kunniaan

Sain luvan kirjata ylös tämän äidin luona syömämme tosi maukkaan kaalikeiton ohjeen. Ei tässä varmaankaan mitään erikoista muihin kaalikeitto-ohjeisiin ole, mutta maistui niin hyvälle, että halusin sen tänne muistiin. Ja vielä kun keitto tuotiin hienosti pilkkumissa tarjollekin.

Ensiksi äiti kuitenkin valitteli, että hänellä ei ollut keittoon luulista lammasta, vaan ainoastaan pakasteesta lampaanpaistia. Koska luuthan tuo keittoon sen hyvän maun, niin korvikkeeksi hän käytti tässä n. 300 g "rimpsuluita" (siankylkiluut, ribbs). Luut hän oli laittanut suolaantumaan karkealla suolalla jo edellisenä päivänä.

Keiton valmistaminen alkoi huuhtomalla ylimääräinen suola pois luista, jotka sitten laitettiin kattilaan yhdessä n. 400 g lampaanpaistipalan kanssa kiehumaan (vettä oli sen verran, että lihat sopivasti peittyi). Kiehumisen alussa tietysti kuorittiin pois muodostunut vaahto. Lihoja hän keitti aluksi jonkin aikaa ja nosti sitten palat pois liemestä hetkeksi, jotta sai kattilan pohjalle suikaloidun kaalin, yhden porkkana ja kokonaisia maustepippureita sekä kuivattua meiramia. Lihat ja luut nostetiin takaisin kaalien päälle painamaan niitä alas liemeen (tässä vaiheessa vettä voi lisätä sen verran että peittyvät). Äiti totesi myös, että jos oikein hienoa haluaisi, niin liemen olisi voinut siilata tuossa välissä, mutta ei ole tarpeen. Ja keitto tietysti keitetään miedolla lämmöllä hitaasti hauduttaen kypsäksi välillä sekoittaen.

Lopuksi, kun keitto alkaa olla kypsä, otetaan lihat ylös ja irroitetaan luista ja paloitellaan lihat sopiviksi paloiksi. Tarkistetaan suola jota lisätään tarvittaessa.

Äitini lienee ollut se tärkein ja paras opettajani ruuanlaitossa. Sitä on saanut ja joskus pitänytkin tehdä oppiakseen. Ei meillä koskaan kotona mitään erikoisuuksia ole ollut, sitä aivan tavallista suomalaista kotiruokaa. Ehkä joskus on ollut runsaammin liharuokia tarjolla, koska äitini on minun lapsuudessa ollut lihakaupassa töissä (silloin oli vielä lihakaupat erikseen).  Se mitä äitini ei kuitenkaan ole saanut minua oppimaan, on tunnistamaan eri ruhonosia ja mitä mistäkin valmistetaan. Onneksi minulla on kuitenkin edelleen mahdollisuus soittaa kaupassa käydessä äidille, että mitä pitää ostaa tai mitä tästä tehdään, jos ei paketin päällä valmiiksi lue. On se harmi, että enää on niin harvassa kaupassa tarjolla lihaa irtomyynnissä ja jos on, niin vain "hienompia" osia.

Tällä äidin reseptillä ja makoisalla keitolla on kunnia olla se kirjoitus, joka tulee rikkomaan 10 000 kävijän rajan blogissani. Ja se sopii mitä parhaiten juhlistamaan tuota ja samalla haluan kiittää teitä kaikkia sivuillani vierailleita.  Toivottavasti olette löytäneet täältä jotain maukasta. Itse olen kyllä nauttinut näiden ruokien teosta ja syömisestä ja lisää herkkuhetkiä (ja kirjoitusvirheitä) on tulossa.