Silakkalaatikko

Nyt on tullut taas vietettyä tovi perinneruokien parissa eli niiden, jotka maistuvat niin hyvälle kun mummo ne tekee, mutta jos koulussa tarjotaan niin mäkkärillä on jono. Tällä kertaa silakkamarkkinoiden odotelun hengessä tuli mieleen tehdä silakkalaatikkoa. Siitä saa myös viikolle nopean ruuan lämmitettynä, koska edessä on sellainen viikko, että kotiin tulleessa ei kyllä ruuanlaitto enää innosta.

8-9 kpl isoja kiinteitä perunoita
silakoita/silakkafileitä (tai suolasilakoita)
sian kylkiviipaleita (pekonia)
sipuli
maustepippuria
4 munaa
1 l maitoa
suolaa

Silakoiden käsittely: Jos sinulla on tuoreita silakoita, perkaa ja tee ne fileiksi. Suolaa silakkafileet (vaikka edellisenä päivänä). Jos käytössäsi on suolasilakoita, huuhtele silakoista liika suola pois.
Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Lado osa perunaviipaleista vuokan pohjalle, päälle silakkafilekerros sekä siankylkiviipaleita paloina ja sipulisilppua sekä rouhittua tai kokonaisia maustepippureita. Lisää tarvittaessa suolaa kerrokseen, jos silakat eivät ole valmiiksi suolaisia. Lado päälle toinen kerros samallalailla. Päällimmäiseksi jätä ohut perunakerros ja muutama kokonainen kylkiviipalele ja ehkä silakkafilekin.
Riko munat maidon joukkoon, mausta suolalla ja kaada vuokaan sen verran, että ylimmäiset perunaviipaleet koskettaa nestettä.
Paistetaan n. 180 C uunissa reilu tunti, kunnes perunat ovat kypsiä. Anna laatikon vetäytyä uunista oton jälkeen vielä kunnolla ennen tarjoilua.

Tarjoillaan punajuuren ja etikkakurkkujen kanssa. Vanha kansa käytti myös pöytäetikkaa tämän kanssa (1 osa väkiviinaetikkaa 3 osaa vettä).

Emännän kommentit:
Vähän tuli sählättyä, muistin sipulit vasta kun laatikot olivat olleet jo tovin uusissa. Joten tämä versio oli sitten ilman sipulia, mutta suosittelen teidän laittaa sipulin mukaan, koska sen maku kuuluu silakkalaatikkoon. Suolaakin tässä minun versiossa olisi saanut olla hiukkasen lisää, mutta parempi näin kuin liikasuolainen.
Satsi on reilu, minulle tuli kaksi vuokaa, mutta onneksi tämä jos mikä on hyvää lämmitettynä. Äiti aina paistoi sen pannulla lämpimäksi, mutta taidan kyllä mikrottaa.
Tuo etikkavesi tarjoilussa on todella tärkeää vanhemmalle väelle, meillä isäni kaipaa sitä aina. Kotona meillä onkin sellainen kaunis hiotulla lasikorkilla oleva erillinen pöytäetikka pullo mm. tätä varten. Enpä ole aikoihin moista minkään reseptin tai kattauksen yhteydessä pannut merkille. Etikka ja öljy settejä kyllä, mutta niissä etikka on usein viinietikkaa, eikä tuosta väkiviinaetikasta laimennenttua.