Foccacia

Keittoruoka kaipasi leipää kaverikseen ja kun olin juuri lukenut Ruoka ja viini lehden focaccia reseptiä niin pistimpä sen nyt sitten tehden. Leivän teon sanottiin olevan vaivatonta  ja hyvää. Ohjeen keskeiset kohdat oli riittävä taikinan vaivaaminen sitkon aikaan saamiseksi ja vesihöyry uunissa paiston aikana.

4 1/2 dl kädenlämpöistä vettä
20 g tuoretta hiivaa
n. 11-12 dl vehnäjauhoja
1 rkl jauhettua merisuolaa
Lisäksi:
1 dl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa

Liuota hiiva veteen ja lisää jauhot muutamassa erässä sekoittaen ja vaivaten.
Ohjeen niksinä oli, että vaivataan taikinaa ensin n. 5min (10 käsin) ja annetaan sen levätä 10 min ja toistetaan vaivaaminen.
Taikina laitetaan oliiviöljyllä voidellulle uunipellille ja annetaan nousta liinan alla.
Uuni lämmitetään aluksi 250 C. Laita uunin pohjalle tyhjä pelti.
Kohonneen foccaccia pinta pistellään ja sivellään reilusti oliiviöljyllä, päälle ripotellaan hieman sormisuolaa. Sattumiksi voi laittaa mm. tomattia tai oliiveja.
Leipää paistetaan ensin muutama minuutti, jonka jälkeen tyhjälle uunipellille uunin pohjalla heitetään pari desiä vettä höyrystymään.  Vähennä uunin lämpö 190 C ja paista leipä kypsäksi n. 20-25 min.


Emännän kommentit:
Miten leivän tekeminen voi olla vaivatonta jos sitä on kuitenkin vaivattava paljon? no, tällaisia vehnätaikinoita tehdessä kaipaan kuitenkin kovasti sitä yleiskonetta, mutta muulloin sen säilyttäminen ja esiinkaivaminen olisi sen verran vaivalloista, joten vielä sitä ei minulla ole.

Kaikki tuntui kuitenkin menevän käsin ja osin vatkaimen avulla vaivatenkin juuri niin kuin piti. Mutta joku silti mätti, maku ei ollut ihan sitä mitä odotin. Jäi kovin "pullamaiseksi". Johtuukohan siitä, että pidän tuhtimmasta viljan mausta (mm. ruis ja speltti) ja tämä oli nyt tehty ihan valkoisesta jauhosta.
Ohjeessa oli vielä, että uunista tulon jälkeen pinta olisi pitänyt voidella öljyllä, sen jätin pois ja leipä tuntui siltikin ihan riittävän rasvaiselta, olihan se ennen paistoa rasvattu alta ja päältä.