Minttumarenkipikkuleipä - melko epäonnistunut kokeilu

Itä ja länsi ei nyt oikein kohdanneet tässä.
- Ensimmäinen virhe tulee siinä, että ruotsalaisten pikkuleipämaku on perin kummallinen suomalaiseen verrattuna. Oletteko maistaneet "Finska pinnar"- pikkuleipiä? Varsin suosittuja kaffekalaasipöydän pikkuleipiä naapurissa, mutta minä en edes muista moisia Suomessa syöneeni ja maultaa ne on kovin jauhoisia ja mauttomia.
- Toinen virhe tulee Putin-voista, ei sitten tuo edes sitäkään vähäistä makua näihin leipäsiin.

200 g voita
vajaa 1 dl sokeria
2 kananmunan keltuaista
4 dl vehnäjauhoja

2 munanvalkuaista
1/2 dl sokeria

minttuhyytelöä (alk. per. ohje lemon curd)
mantelirouhetta

Sekoita huoneenlämpöinen voi, sokeri, munakeltuaiset ja vehnäjauhot murotaikinaksi.
Muotoile taikinasta pellille neljä pellinlevyistä tasapaksua pötköä. Paina pötköön sormella vako, johon levität minttuhyytelön.
Vaahdota munanvalkuaisista ja sokerista napakka marenki. Levitä/pursota marenki minttuhyytelön päälle.
Ripottele mantelirouhetta marengin päälle.
Paistta 175 C asteisessa uunissa n. 20-30 min.
Jäähdytä ja leikkaa terävällä veitsellä tasakokoisia pikkuleipäpaloja tangoista (suoraan tai viistoon maun mukaan).

Emännän kommentit:
Varsin helppo ohje tehdä, mutta siinä ne positiiviset kommentit.
Pipareista tuli tosi mureita mutta jauhoisen makuisia, mitä nyt noista aineista muuta oikeasti voi tullakaan. Paistoinkin alkuperäistä ohjetta kauemmin, mutta marenki vain ruskistui. Olen kyllä pettynyt. Seuraavaan päivään piparit hieman paranivat, mutta siltikään en tykkää näistä.

Löysin tässä taannoin kaapinsiivouksen tuloksena useita hillopurkkeja (ei lainkaan muistikuvaa, miksi ja koska niitä on meille ostettu), ja ajattelin niitä nyt tuhota leivonnaisiin, Tämä ei kyllä tule olemaan se resepti jonka toistan, jotain muuta noille hilloille pitää keksiä.

Ohje on Sommar med Ernst ohjelmasta, Ernst Kirchsteiger on Ruotsissa varsin suosittu sisustaja ja ruokaohjelmien tekijä. Kauniita sisustuksia ja mukavan näköistä ruokaa hän kyllä valmistaa, mutta nämä ei kyllä uppoa minuun. Onneksi kuvausespresso oli sentään hyvää, hieman helpotti pahaa oloa.
Nyt ei auta kuin toivoa, että rakkaat työkaverini syövät nämä epäonnistuneet tekeleet pois, kun kuulemma epäonnistuneitakin saa heille tuoda (pitää kyllä jotain parempaa viedä kaveriksi), muuten näistä hävikki herkuiksi tarkoitetuista tulee entistä suurempaa hävikkiä kuin hyötyä.