sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Makea makaronilaatikko

Taas on perinteiset jouluruuat syöty ja ehkä kinasteltu siitä pitääkö jostain laatikosta vai ei ja onko niitä perinnepöperöjä aina syötävä. Olin jo unohtanut, että en ole itsekään tainnut lapsena  pitää kaikista jouluruuista, koska muistikuvani joulupöydästä on vain tästä mummon tekemästä makeasta makaronilaatikkosta, jonka kanssa hän tarjosi palapaistia. Sitä en muista, oliko tätä hänellä muulloin tarjolla, saattoi olla, että minulle sitä on kuitenkin tehty muulloinkin koska pidin siitä ja olinhan nannamummon ainoa lapsenlapsi.


250 g makaronia
1 1/2 l maitoa (mielellään punaista)
1-2 muna
1 rkl voita
1tl  suolaa
1 rkl sokeria

Keitä makaronit n. litrassa maitoa pehmeäksi. (Makaronina käytä mielellään pitkää putkimakaronia, jonka pätkit n. 10 cm pituiseksi ennen keittämistä). Keitä makaronit ihan kypsiksi (tuo määrä maitoa melkein imeytyy niihin kokonaan).
Voitele uunivuoka voilla. Sekoita muna ja sokeri loppuun maitoon. Kaada keitetyt makaronit uunivuokaan ja lisää muna-maito. Paista miedolla lämmöllä (175 astetta) kunnes laatikko saanut kauniin värin ja neste on hyytynyt.

Tarjoa tätä lisäkkeenä pala- tai karjalanpaistille (tai lihapullakastikkeelle).



Emännän kommentit:
Olen koko syksyn puhunut ja puhunut, että pitäisi ja haluaisin tehdä makeaa makaronilaatikkoa ja palapaistia, mutta sopivaa tilaisuutta vaan ei ole ennen tullut.
Nyt sitten ryhdyin taas ensin googlaamalla etsimään reseptiä tälle vanhanajan laatikolle. Hmm.. löytyi ainakin kahta koulukuntaa, juustollista ja ilman juustoa. Oma pienen tytön mielikuvani 60-luvulta on, että ei tähän nannamummo ainakaan juustoa laittanut. Onneksi äitini kätköistä löytyi vielä mummon vanha reseptivihkonen, josta sain tähän vahvistuksen ja samalla hieman osviittaa mittasuhteisiin. Ohjeita oli vihkossa kaksi, joten niitä yhdistellen ja soveltaen koetin tätä nyt sitten saada saman makuiseksi kuin lapsuuden muisto on.

Makaronien keittämisen tein puurokattilassa, niin ei tarvinnut aivan samalla lailla pelätä maidon pohjaanpalamista tai ylikiehumista, kuin jos tuon olisi tehnyt pelkästään tavallisessa kattilassa, niin kuin mummoni on varmaan aikoinaan tehnyt. Ja koska enhän minä ollut ymmärtänyt tähän punaista maitoa varata, niin palautin maidon rasvaisuutta keittämisen yhteydessä lisäämällä joukkoon nokareen voita (n. 1 rkl). Kevyemmän version saa keittämällä makaronit vedessä, mutta nyt en vielä ryhtynyt keventämään.

Makaronit keitin ihan pehmeiksi ja paksuiksi. Ensimmäisellä Italian reisulla opin, että ylikypsää makaronia kutsuttaisiin marmelaadiksi, no juuri sellaista ylikypsää tämän pitää olla. Tuo litra maitoa imeytyi tuohon määrään makaronia.

Taisin onnistua vangitsemaan vanhanajan maun, tai ainakin siltä minusta tuntui. En kyllä yhtään ihmettele, että tämä oli lapsen mieleen.  Lisukkeeksi tein tälle vanhan kunnon palapaistin naudan ulkofile paloista pitkään padassa hauduttaen. Näitä kumpiakin saa kuulemma meillä tehdä uudestaankin!



2 kommenttia:

  1. Tarkoitetaanko nyt pitkällä putkimakaronilla spagettia, jos sitä kerran pätkitään? Ne makaronithan ovat noin sentin pituisia putkiloita..

    VastaaPoista
  2. Putkimakaroni on ontto n. 4 mm läpimittainen ja 25 senttiä pitkä putki. Myydään puoöen kilon paketissa. Spagetti ei ole ontto! Tuo sentin pslsu 10 sentin mittainen tötterö on cannelloni.

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen palautteestasi!