Tämä on ollut minun yksi kesän lempiruuista lapsuudesta astiksi, vaikka tuhtia kesäruokaa onkin. Tätä oikein odotti, kun uusien perunoiden ja kukkakaalin satokausi alkoi. Toisille tämä kastike on nimeltään "sipatti", mutta meillä tuota sanaa en ole koskaan kuullut käytettävän. Meillä tähän annokseen kuuluu siis keskeisesti kukkakaali, tällä kertaa se on ns. "inhemskt", kun kotimaista ei ole saatavilla.
Tarvitaan:
pala palvikylkeä ( mielummin ei ylikypsää)
1-2 uuden sadon sipulia varsineen
1-2 rkl vehnäjauhoja
maitoa
maustepippuria (jauhettua) ja suolaa tarvittaessa
kukkakaalia
uusia perunoita
Paloittele palvikylki palan koon ja muodon mukaan sopiviksi viipaleiksi/paloiksi. Mahdollinen nahka voi jäädä paikoileeen, nykyään se vaan tuntuu monesta epämiellyttävältä lautasella, mutta meillä mm. mummo ja isäni nauttivat juuri sen "nassuttamisesta" (= tarkoittaa jotain kuin purkan puremisen tapaista), jolloin siitä sai hyvää palvimakua kuulemma. No itse kyllä poistan nahan jo ennen paistamista.
Palvikyli palat paistetaan rapeiksi omassa rasvassaan pannulla.
Lisätää paloitellut sipulit ja sipulin varret ja haudutetaan hetki.
Lopuksi sekoitetaan jauhoihin maitoa ja suurus kaadetaan pannulle. Tuo jauhon ja maidon suhde on jotain yksi kukkurallinen ruokalusikallinen jauhoja mukiin ja siihen sekoitan reilun desin maitoa siihen siten, että pystyy hyvin sekoittamaan jauhot tasaiseksi. Tämän maito-jauho suuruksen kaadan pannulle ja lisään maitoa vielä suoraan pannulle sen verran, että kastike jää paksuksi lähes muhennosmaiseksi. Annetaan kiehua n. 10-15 min, että jauhot kypsyvät. Mausteaan maustepippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Kukkakaalit keitetään rapsakoiksi reilusti suolatussa vedessä, ei missään nimessä liian pehmeiksi ja ylikypsiksi. Keitetään perunat.
Emännän kommentit:
Ylikypsä palvikinkku käy perinteisen puutteessa, pekoni ei aja samaa asiaa mielestän.
Mikään ei ole kamalampaa, kuin ylikypsennetty kukkakaali, joka ei sovi tähänkään. Sen sijaan kastike sopii hyvin mm. kukkakaalin kuoruttamiseen uunissa.
Tällä kastikkeella sain muuten miehenikin pitämään kukkakaalista, johon hänelle oli lapsuudessa kehittynyt voimakas ennakkoluulo. Nykyään tämä kuuluu hänenkin kesän toiveruokiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen palautteestasi!