sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Karitsan paahtopaisti

Meillä toivottiin lammasruokaa ja tavoitteena oli, että vihdoin olisin saanut kuvankin tuohon blogini suosituimpaan kirjoitukseen, lampaan ulkofileeseen. No ei nyt tule kuvaa vielä, kun eilisellä kauppakierroksella vastaan tuli niin kauniita karitsan paahtopaistipalleroita. Google-haku tarjosi jokainen heille lähes samanlhenkisiä ohjeita valmistukseen, joten miksi sotkea hyviksi havaittuja menetelmiä. Pohjana minulla oli hesarin (29.3.2007) resepti, jossa paisteja ei ennakkoon marinoitu.

2 karitsan paahtopaistia (n. 250 g kpl)
oliiviöljyä
2-3 valkosipulin kynttä
2 oksaa timjamia
suolaa, pippuria

Ota paistit huoneenlämpöön noin tuntia ennen paistamista. Lämmitä oliiviöljy paistinpannussa ja laita valkosipulit hetkesi muhimaan öljyyn (varo, että eivät pala).
Kuivaa paistit (poista mahdolliset kalvot) ja ruskista oliiviöljyssä pannulla kauttaaltaan hyvin.
Laita paistit 150-asteiseen uuniin ja kypsennä, kunnes sisälämpö on 52-54 astetta (52 asteeseen minulla meni 20 minuuttia).
Taita foliopala kaksinkerroin ja laita sille 2 rkl paistoöljyä, jossa on mukana valkosipulia. Riivi sekaan kaksi oksaa timjamia. Mausta paistit suolalla ja mustapippurilla ja kiedo tiiviisti folioon ja vielä pyyhkeen sisään. Anna levähtää 15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi ja laita tarjolle.

Seurana tarjosin uunissa kypsennettyja lanttu- ja porkkanalastuja (rosmarinilla tai rakuunalla maustettuna) sekä palsternakkaperunapyreetä.

Peruna-palsternakkapyree
1 palsternakka
2 pientä perunaa
suolaa

Keitä juurekset kypsiksi ja soseuta sauvasekoitteimella. Lisää joukkoon tarvittaessa tilkka maitoa tai kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla j ehkä ripauksella muskottia.

Juoma:
Marques de Arienzo, 2003, punaviini. Alkon kuvaus: Keskitäyteläinen, notkea, viikunainen, suolalihainen, mausteisen tamminen, nahkainen.

Jälkiruuaksi oli vielä tuplaespresso konvehdinkera.

Emännän kommentti:
Ollaankohan me herkkupeppuja, ollaan me. Liha oli niiin HYVÄÄ!!! Paisto onnistui upeasti, jäi sopivan roseeksi. Mausteet eivät hallinneet lihanmakua, ja palsternakkapyree oli makea yhdistelmä lampaalle. Ei sunnuntailounas voisi olla parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos jo etukäteen palautteestasi!