Astianpesukonepiinaviikot

Menneet yhdeksän (9) viikkoa ovat koetelleet kärsivällisyyttämme. Kokonaisuudessa ongelmamme on toki ollut aika vähäpätöinen, mutta kuitenkin on turhauttavaa kun tällainenkin perusasia kiusaa ja ei tahdo päästä normaaliolotilaan.  Ei meinaan ole niin mukavaa olla lähes koko yhdeksää viikkoa käytännössä ilman astianpesukonetta, kun siihen on tottunut ja tuostakin ajasta loput seitsemän viikkoa vielä olin ranne murtuneena.

Astianpesukoneemme (AEG 60860, n. 5 vuotta vanha) alkoi marraskuun lopulla ilmoittaa tulvajärjestelmän kytkeytymisestä päälle kesken huuhteluvaiheen ja tyssäsi etenemisensä siihen. Tulva ja astianpesukone ei kuullosta hyvältä yhdistelmältä. Ei muuta kuin huoltomies paikalle. Hän ihmetteli, tutki ja löysikin koneen pohjalta vähän vettä väärästä paikkaa - puhdasta vettä. Syyksi hän epäili, että käyttämäni pesuainenappulat tuottaisivat liikaa vaahtoa, joka estäisi tuloveden pääsyn koneeseen riittävän nopeasti (????). Pitäisi käyttää jauhemaista pesuainetta, sillä sitä voi annosteltua pienemmän määrän.

Kone taisi tämän huoltokäynnin jälkeen pestä kaksi koneellista (nappulalla ja jauheella), kun sama virheilmoitus tuli jälleen. Nyt sitten kun yritettiin uudelleen käynnistystä, niin ilmoitti vielä virhettä tulovedessä. Ei kun taas soitto huoltoon. Tämän jälkeen liikeestä annettiin korjausarvioi, paljonko korjaus tulisi maksamaan. Vakuutusyhtiön mielestä sen verran kohtuullisesti, että se kannattaisi korjata. Osat tilaukseen ja korjaus (tähän väliin mahtuivat jo sitten joulunpyhät ja uusivuosi). Ja eikun ensimmäinen pesu korjauksen jälkeeen vuoden ensimmäisenä päivänä ja sama vikailmoitus. Tässä vaiheessa pääsi oikeesti  jo itku turhautumisesta, eikö tuota rakkinetta saada ikinä kuntoon.

Nyt sitten kone haettiin huoltoliikkeeseen tarkempiin tutkimuksiin. Tuomioksi tuli (ajan perästä tietysti), että jokin sauma vuotaa - ei voida korjata. Että se siitä koneesta. Tämän jälkeen jälleen muutama puhelu vakuutusyhtiön kanssa, mites nyt edetään. Lopputuloksena on nyt kuitenkin, että  meillä on vihdoin taas astianpesukone, upouusi (AEG F77009M0P),  joka tuli tuotevaihtotakuuna viimeinkin. Kone muuten tuli sairaslomani viimeisenä päivänä :-) .

Tarkemmin en uutta konetta vielä voi arvostella, mutta nyt ainakin näkee minne astiansa laitaa - koneessa on jopa sisävalokin. 

Mitä tästä opimme:

• Ensinnäkin, on hyvä olla tarpeeksi laaja kotivakuutus. Vaikka aikaa ja hermoja kului, rahaa meni kuitenkin vain vakuutuksen omavastuun ja puheluiden verran. Meillä ainakin korvaukset tulivat varsin sutjakasti (jopa niin nopeasti, korjausarvion summa tuli ennen tilille kuin kone oli edes korjattu ja saati, että lopullinen lasku tullut)
• Keittiösuunnittelussa kannattaa edelleen huomioida, että vaikka kuinka on astianpesukone, on syytä olla kohtuullinen mahdollisuus käsitiskiin pidemmäksikin aikaa. (Katselin vaan saikkuni aikana jotain keittiösuunnitelmaa, johon astianpesukoneeseen vedoten oli suunniteltu vain hyvin pieni huuhteluallas).  
• Ja hyvä ystävä, joka muistuttaa vakuutusyhtiön korvausmahdollisuudesta - tämä kun ei aina tule mieleen.

Aladobikeitto ts. lihakeitto lihahyytelöstä

Jäin aivan sanattomaksi kysymysmerkiksi, kun sittarin leikkelekonsulentti ehdotti minulle, että tee lihakeittoa lihahyytelöstä, kun en oikein osannut päättää mitä ostaisin tai tekisin. Lihahyytelö ja keitto - eipä ole tullut kuunapäivänä mieleen.Tähän haasteeseen oli tietysti tartuttava, koska samalla päästiin taas käsiksi näihin vanhoihin perinteisiin ruoka-aineisiin.

Aladobi, lihahyytelö, syltty, tytinä, mitä muita nimiä tälle nyt liekään, on useinmiten keitettyä possua tai vasikkaa, joka on hyytelöity liivatteella. Kevyttä, ei sisällä kovin paljoa rasvaa. Yleisin tapa, ainakin meillä, on syödä tätä kylmänä, keitetyn perunan, punajuuren ja maustekurkun kera. Tai tumman leivän päällä leikkeleenä.

Tähän haasteeseen valmistin ihan peruskeittopohjan, eli
2-3 porkkanaa
2-4 perunaa
pala selleriä
1 juuripersilja/palsternakka
1 sipuli
1 lihaliemikuutio
kok. maustepippuria (mummon ohje aina mielessä: pistä soppaan pippuria, ettei soppa happane)
300-400 g karkearakeista lihahyytelöä

Kuori ja paloittele juurekset. Keitä juureksista keitto ja lisää ronskeiksi paloiksi kuutioidut lihahyytelöpalat keittoon aivan lopuksi. Kiehauta sen verran, että liha lämpenee. Koristeeksi persilja (tai tinjami) silppua.

Emännän kommenttit:
Taisin olla tähän keittoon yhtä epäluuloinen kuin tuohon lanttukeittoon taannoin, mutta ihan suotta. Tästähän tuli vallan maukas lihakeitto. Muutama näkkäri mukaan ja tämähän on ihan oiva annos. Nopea valmistaa perinteiseen lihakeittoon verrattuna.
Kiitos vaan konsulentille, tätä tehdään meillä toistekin.

Jälkiruuaksi sain vielä mieheni valmistaman mukillisen kahvia, kyllä nyt kelpaa!

Thaimaalainen broilerikastike ruotsalaiseen tapaan

Kaikkea sitä ihmisen pitää kokeillakin, kuten tätä Lidlin reseptipankissa törmäämäni ohjetta Tom Ka Gai – thaimaalainen broilerikastike ruotsalaiseen tapaan. Minuahan rupesi heti kiinnostamaan, kun thaimaalaista tehdään ruotsalaiseen tapaan, mitä se voi olla? Ruotsalaiset kyllä matkustavat paljon Thaimaahan ja tykkäävät katkaravuista ja Janssonin kiusauksesta, mutta kun nämä yhdistetään broileriin, tilliin ja muihin tykötarpeisiin niin nyt myönnän olevani suuresti ennakkoluuloinen, mutta kokeiltava on.

1 sipuli
2 porkkanaa
150 g tuoreita herkkusieniä viipaleina
3 cm pala tuoretta inkivääriä (tai inkivääritahnaa)
4 valkosipulinkynttä
1/2 munakoiso
1 punainen paprika
3 dl kasvislientä (kuutiosta)
2 limettiä
3 dl maitoa
400 g maustamatonta broilerin fileepihviä
1 dl hienonnettua tilliä
2-3 rkl anjovislientä
200 g kuorittuja katkarapuja

Suikaloi broilerin fileet. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuori porkkanat ja leikkaa viipaleiksi. Kuori ja raasta inkivääri. Paloittele munakoiso ja paprika. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.
Kuullota sipuleita, porkkanoita, munakoisoa, paprikaa ja herkkusieniviipaleita raastetun inkiväärin ja hienonnetun valkosipulin kanssa voissa kattilassa keskilämmöllä. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua n. 10 minuuttia.  Lisää broilerisuikaleet ja maito, anna kiehua vielä 10 minuuttia.
Raasta limettien kuori ja purista mehu. Mausta kastike limettimehulla ja -kuoriraasteella, pippurilla, suolalla ja anjovisliemellä. Lisää joukkoon katkaravut ja tillisilppu. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Emännän kommentit:
Ensiksikin on todettava heti, että en ole käynyt Thaimaassa (Ruotsissa useinkin) ja voi olla, että en ole koskaan thaimaalaista ruokaa syönytkään, joten kommentteihini on suhtauduttava tältä pohjalta.
Mistähän sitä alottaisi? No nesteen määrän pienensin alkuperäisreseptistä, ja tälläkin määrällä oltiin lähempänä keittoa kuin kastikketta, ainakin minun mielestä. Keittoajat tuntuivat pitkiltä ja osa kasviksista menikin aika mössöksi, porkkana oli ainoastaan rapsakkaa. Mietin tuon maidon vaihtamista kookosmaidoksi, olisi ehkä kannattanut, koska maito leikkasi, jnka jälkeen ei ollut enää odotettavissa mitenkään kaunist syötävää. Kyllä ruotsalainenkin ruoka on yleensä kauniimpaa lautasella.
Maku menetteli, vaikka en kyllä kovasti innostunut. Ei tätä ihan täysin tyrmätty, mutta minulle tämä jäi kyllä yhden kerran ateriaksi.

Lipeäkala - ala Arja

Lipeäkalan nauttimisesta alkoi yleensä minun kotona joulunodotus. Vieläkin syömme sitä usein juuri itsenäisyyspäivänä vanhempieni luona, kuten tänäkin vuonna. Ja hyväähän se oli tälläkin kertaa, joten ajattelin vihdoin koettaa valmistaa sitä itsekin (äiti on sen tähän asti aina tehnyt).  No sitten kupsahdin nurin ja siihen jäi joulunalla livekalat. Onneksi käteni on nyt loppiaisen pyhäksi parantunut jo sen verran, että hieman miehen avustamana saamme päättää joulun juhlakauden tähän kevyeen herkkuun.

Lipeäkala keittämällä
n. 1 kg lipeäkalaa
suolaa

Vaikka nykyisiä valmiskaloja ei varmaan tarvitsisi enää huuhtoa ja liottaa, niin huuhdo nyt kuitenkin kalapalat kylmän veden alla ja liota jokunen tunti kylmässä vedessä. Kaada liotusvesi pois.
Lado kalapalat teräs- tai emalikattilaan nahkapuoli alaspäin. Lisää runsaasti vettä ja mausta suolalla n. 1 tl/kalakilo. Keitä miedolla lämmöllä n. 15-20 min. Kuori muodostuva vaahto pois.
Nosta kalapalat varovasti reikäkauhalla tarjolle (kala hajoaa helposti).

Valmista lisukkeeksi perusvalkokastike ja kuoritut keitetyt perunat. Pöytämausteeksi pippuri, suola ja sinappi.

Emännän kommentit:
Lipeäkala tai livekala, kuten sitä myös kutsutaan, on taas kerran sellainen ruoka, joka jakaa makunsa puolesta mielipiteet. Niin meilläkin, mutta ei niinkään siitä pidetäänkö siitä vai ei, vaan sen maustamisesta.
Livekalan makuhan on varsin mieto, joidenkin mielestä se ei maistu juuri millekään. Tärkeinä maun tuojina ovatkin pöytämausteet suola ja pippuri sekä lisänä tarjottava valkokastike. Pippuristakin voidaan olla erimielisiä, onko se mauste- vai mustapippuria - meillä tämä on ehdottomasti jauhettua maustepippuria.
Sinapin lisääminen kalalle pöydässä jakaa meillä mielipiteet ennakkoluuloisen jyrkästi. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, toimii muuten hyvin.
Tuon sinapin on meille aikoinaan tuonut eräs ystäväperheen mies. Googlasin hieman mistä tuo voisi olla peräisin, niin taitaapa olla ihan kapakalan kotimaasta Norjasta. Sielä valkokastike maustetaan sinapilla. Tarjoavat myös vielä lisäkkeeksi rapeaa pekoniakin.
Aterian valmisteluissa kannattaa huomioida, että kala jäähtyy nopeasti lautasella. Lautasella kalapalasta poistetaan nahka ja mahdolliset ruodot, jotka jos niitä on, ovat aika isoja. Sitten alkaa taas ne koulukunta erot. Itse maustan kalan tässä vaiheessa runsaalla maustepippurikerroksella, suolalla ja päälle sinappia. Tämän päälle runsaasti valkokastiketta ja perunat sitten muussataan sopivasti mukaan syödessä. Kaunistahan tuo ei ole, mutta kilo kalaa hupenee kahdelle herkuttelijalle helpostikin.

Lisää vinkkejä ja kauniita annoksia voi katsoa täältä:
http://www.kaikkijuhlista.fi/kylassa/lipe%C3%A4kala

Ankankoipipata

Vuoden ensimmäinen herkku olkoon ankkaa.

Olen jo tovi sitten ostanut pari ankankoipea pakkaseen (Lidlin tarjouksesta), mutta sitten tuo ykskätisyys haittasi sen verran ruuanlaittoa, että kokeilut jäi siihen. Nytkin olen juuresten käsittelyn ohjeistettuna ulkoistanut miehelle (vihdoinkin saan hänet osallistumaan myös tähän vaiheeseen ruokaharrastusta  :-).
Koska ankan valmistus on taas tällainen neitsytmatka raaka-aineeseen (ei siis aiempaa valmistuskokemusta) seuraan aika lailla suoraan Glorian Ruoka- ja viinilehden 8/2011 ankankoipipata-ohjetta.

2 sulatettua ankankoipireittä (2x350g)
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

5-6 perunaa
½-1 fenkoli
2 porkkanaa
200 g lanttua
6 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
5 tinjaminoksaa
1 laakerinlehti
6-10 maustepippuria
3 dl lintulientä (kuutio tai fondi)
2,5 dl kuivahkoa valkoviiniä

Käsittele kasvikset. Kuori ja lohko paloiksi, samoin fenkoli.
Hiero koivet suolalla ja pippurilla molemmin puolin. Ruskista koipia pannulla (nahkapuoli ensin- ei tarvitse tällöin ylimääräistä rasvalisää pannuun) n. 5 min molemmin puolin.
Lado kasvikset padan pohjalle ja nosta ruskistetut koivet kasvisten päälle pataan.
Lisää mausteet (tinjaminoksa kimppuna) ja kaada liemi ja viini päälle.
Kypsennä 150 asteisessa uunissa kannen alla n. 2 h. Ota lopuksi kansi pois ja pidä uunissa vielä n. 15 min.

Emännän kommentit:
Ankka on todella minulle uusi tuttavuus valmistaa, ja en muista olisinko koskaan syönytkään sitä. Koivet tuntuivat kuivilta ja sitkeiltä? Kyllä ne kypsät oli, liha irtosi kohtalaisen vaivattomasti ykskätisenäkin luista, jonkin verran heikommin kun hyvin paistunut broilerinkoipi. Mietin, että olisikohan tarvinnut vielä kuitenkin pidemmän ajan uunissa?
Liha oli yllättävän kuivan tuntuista, olin olettanut sen olevan rasvaisempaa, mutta ilmeisesti se rasva on vain nahassa. Maukasta oli, mutta en tiedä oliko ihan minun makuun - makuasia. Mutta kasvikset olivat nameja. Juuri oikean kypsiä, ei mitään lössöjä.

Voipi olla, että meillä ankat nautitaan jatkossa kuitenkin lehden muodossa.