Mielikuvitusmatka Italiasta Portugalin kautta Amerikkaan

Tämän kerran tarjoilut voisi kuvata vaikka matkaksi Italiasta Portugalin (piipahtaen pikkaisen Espanjassakin) kautta Amerikkaan. Tuohon varmaankin joutuu kyllä käyttämään hyvin avaraa mielikuvitusta ja varmaankin eriäviä mielipiteitä löytyy. Mutta joku selityshän minun piti keksiä tälle kombinaatiolle, koska en ollut ollenkaan varma tuleeko tästä varsinainen sillisalaatti vai sopiiko edes jotkut maut yhteen keskenään.

Alkupalaksi oli tarjolla Parsaa ilmakuivatun kinkun ja sitruuna aiolin kanssa.
Tämä on olevinaan se Italia-osa, vaikka ei tämä oikeasti sitä taida olla kuin tuon kinkun osalta. Aioilikin on espanjalaista sukujuurta ja parsa on vaan muuten niin hyvää keväällä.

Puntti tai pari tuoretta vihreää parsaa
öljyä
suolaa
prosciutto-kinkkua

Sitruuna-aioli

1,5 dl majoneesia

2 rkl sitruunamehua

1 valkosipulinkynsi

Valmista aioli sekoittamalla hienon hienoksi hienonnettu valkosipuli ja sitruunamehu majoneesiin. Anna seistä jääkaapissa muuta tunti ennen tarjoamista, jotta maut tasaantuvat.
Kuori parsat ja leikka pois kova kanta. Öljyä parsat kevyesti. Kuumenna paistinpannu ja ripottele kuivalle pannulle hieman suolaa ja paista/grillaa parsat napakan kypsiksi.
Tarjoa aiolin ja prosciutto kinkun kera.

Pääruuaksi tarjolla oli Safka-kirjasta Lohta limetti-chililiemessä riisin ja pinaakin kera
Jos pääruoka oikeasti olisi ollut portugalilaista, se olisi valmistettu turskasta. Ja onhan tuon kypsennysliemen ainekset taas perin aasialaisvaikutteiset (soija, lime, chili ja inkivääri). Mutta lisukkeet tuovat minulle mieleen portugalilaisen hampurilaisaterian, riisi ja pinaatti. Siis Portugalin kautta!

Lopuksi vielä  Red Velvet kakkua ja kahvia

Tämä taas siirtää meidät toiselle mantereelle ja syynä ovat nuo television kakkuohjelmat ja siellä nähty punainen kakkupohja. Koska seuraavaa matkaa suunnittelemme Ameriikan puolelle, niin selitykseksi voisi käydä vaikka makumaailmaan ennkkotutustuminen. Niin ja minun oikeasti teki mieli pitkästä aikaa täytekakkua, sitä ei ole tullut aikoihin tehtyä.


Emännän kommentit:
No huh huh, on ensimmäinen mitä jäi mieleen. Ei työmäärän vaan täyden vatsan takia!
Alkupala onnistui periaatteessa ihan ok. Loppupelissä päädyin käyttämään valmista kaupanmajoneesia, kun kaksi satsia itsetehtyä majoneesia meni piloille, hermo meni. Tässä olisi harjoittelun paikka.

Pääruuan pilasin, anteeksi vielä vieraat. Kala kypsyi aivan liikaa, ensin en uskaltanut ottaa sitä ohjeen mukaisessa ajassa uunista ulos kun se oli vielä olevinaan liian raakaa ja  sitten jäin höpisemaään odotellessani ja siinä se, kuivaksi meni. Mutta liemi teki hyvän maun kalaan, vaikka kovin tuliseksi en sitä tehnytkään. Tämä täytyy kokeilla uudelleen, ja luottaa ammattilaisten aikaohjeistukseen (toki huomioiden uunien erilaisuuden, mutta tarkkana)

Tässä vaiheessa annostus oli kohtuullinen. Kokelin myös taitojani tarjota ruuan annoksian, enkä vaan kattamalla pytyt ja kattilat pöytään. Tuossa annostarjoilussa on haastetta, mm. työpöytätila. No harjoittelemalla tuokin voisi onnistua ajan kanssa. 

Sitten kakku, vaikka itse olen perso makealle ja puolen täytekakun vetäminen ei tuota tuskaakaan (mikä tuntemattomille lukijoille kerrottakoon, on usein tullut tehtyä ja se myös näkyy), niin nyt on löytynyt kakku, joka selätti minutkin. Kakku on hyvää (siitä kohta oma postaus), se ei kaikesta sokerimäärästä huolimatta maistu ällömakealle.  Se vaan on niiiin täyttävää, että minäkään en pysty sitä syömään kuin korkeintaan normaalikokoisen kakkupalan (sellaisen kun nyt konditoariapala on) ja sekin tuntuu hetkenpäästä, että olisi pitänyt oikeasti syödä vähemmän.

Kiitokset vielä vieraille, kun taas jaksoitte olla koemaistajina ja kehua. Seuraavalla kerralla koetan onnistua ottamaan huomioon myös tämän kerran päivänsankarinkin. Pikkuneiti 6 kk joutui vielä olemaan äidin mukanaan tuoman ruuan varassa, kun nuin pienelle en osannut vielä ruokaa laittaa.