Mustikkavispipuuro

Saahan pakkasesta jo käyttää marjoja? On se vaan niin hassua, että joka vuosi syksyllä innolla säilötään pakkaset täyteen ja sitten odoteaan kevääseen, että joko niitä syötäisiin, tai siis ainakin meillä käy usein näin. No nyt on ainakin yksi mustikkarasiallinen keitetty puuroksi, muutama muu vielä jäljellä.

n. 4 dl rasiallinen mustikoita
reilu litra vettä
n. 2 dl mannasuurimoita
suolaa
sokeria

Tällä kertaa mitat on vähän noin mittoja, kun puurokin tuli tehtyä noin niinkuin (eli rasiallinen mustikoita 3 litran paksupohjaiseen kattilaan ja vettä kraanasta sen verran, että kattilaan jää puuron kiehumisvara). Keitä aluksi mustikoita vedessä n. 10 minuuttia ja lisää tämän jälkeen mannasuurimot kevyesti vatkaten joukkoon. Keitä puuroa n. 10 min välillä sekoitellen, ettei pala pohjaan. Lisää lopuksi hieman suolaa ja sokeria maun mukaan (ehkä n. desilitran verran). Jäähdytä puuro lähes huoneenlämpöiseksi ja vatkaa kuohkeaksi.

Emännän kommentit
Tykättiikö meillä tästä, kyllä! Minähän nyt tykkään lähes puurosta kuin puurosta, useammin saisin vaan tehdä muutakin kuin aamun mikrokaurapuuroa, niin saisin miehenikin puuroilemaan.
Tällä kertaa luonto auttoi mukavasti puuron jäähdyttämisessä. Kipakka pakkanen ja ei kun kattila parvekkkeelle, niin ei tarvitse kauaa odottaa vispaamaan pääsyä. Kiitos tuosta "isosta jääkylmiöpakastimesta" eli lasitetusta parvekkeesta talvella.

Samalla taas ihmettelin tätä koneella vispatessa, että huh huh niitä entisajan emäntiä, kun varpuvispillä ovat perheelleen vispipuuroherkkua tehneet (muistan äitinikin vatkanneen käsin kierrevispilällä, joten usein ei vispipuuroa kyllä meillä ollut tarjolla). Ei tulisi enää mieleenkään käsin vispata, vaikka kuinka kaloreja saisi tuolla kulutettua.