Shakkiruutu-pikkuleivät

Muistan jo lapsuudesta, että olen halunnut tehdä tällaisia kaksivärisiä shakkipikkuleipiä. Äiti oli ostanut/saanut sellaisen hassun pursottimen, jossa oli erilaisia teriä, jonka  avulla sai pursotettua erimallisia pikkuleipiä. Ohjelehdykässä oli myös kuva kaksivärisistä pikkuleivistä ja pursottimen putkeen olisi tällöin vissiin pitänyt laittaa sopivasti pötköt suklaalla ja vaniljalla maustettua taikinaa. En kyllä muista, että koko hökötyksellä olisi meillä koskaan pursotettu pikkuleipiä, silloin meillä tehtiin yleensä vain ässiä, hannatädinkaakkusia tai pipareita. Niin ja niitä hedelmävoilla täytettyjä pikkuleipä.

Kyllä lapsen mieli asioita muistaa pitkään joten poistetaan nyt sitten melkein 50 vuoden takainen haave täällä Ruoka- ja viinilehdessä näkemäni ohjeen avulla.

1 (luomu)sitruunan kuori
50 g tummaa suklaata (vähintään 60 %)
200 g voita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
5 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa

Raasta sitruuna ja sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää raastettu sitruunan kuori. Seulo vehnäjauhot taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina puoliksi. Lisää toiseen puoleen sulatettu suklaa ja toiseen maito*. Jäähdytä taikinoita jääkaapissa noin puoli tuntia.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Leivo kummastakin taikinasta kaksi kapeaa tankoa. Aseta vaalea ja tumma tanko rinnakkain leivinpöydälle ja niiden päälle tumma sekä vaalea tanko siten, että värit ovat vastakkain. Leikkaa tangosta 4 mm paksuja shakkiruutuja sahalaitaisella veitsellä.

Kypsennä uunin keskitasossa n. 10 minuuttia.

Emännän kommentit:

Ensinnäkin, taas ihmettelen reseptin kirjoittajaa (tai no ei omanikaan yleensä ole kohdillaan, mutta silti). Miksi leipomisohjeissa aloitetaan ohje kertomalla, että laita uuni lämpiämään... ensimäisenä, vaikka lämmintä uunia tarvitaan vasta tunnin puolentoista päästä? No tuo vaan on aina ihmetyttänyt.

Taikina on hyvin, hyvin murea ja pötköjen tekeminen oli himppasen hankalaa. Suklaa taikinaan lisäsin siksi myös tilkan maitoa* , jonka jälkeen sen leipominen onnistui joten kuten, muuten olisi ollut vain murua. Olisi varmaankin pitänyt ottaa myös mitta käteen kuinka paksuksi pötköstä piparit leikkaan, koska nämä ovat kyllä paksukaisa, ei 4 mm paksuisia kuten ohjeessa.

Jotain hyvää näissä sentään on minun maun mukaan. Näitä tulee otettua vain yksi, sillä maku ja rakenne ei oikein ollut minun makuun, maistuivat kyllä ruotsalaisille Finska pinnareihin tottunelle paremmin. Ovat aika jauhosen tuntusia. Mutta olenpahan saanut tehdä näitä ja enää ei tarvitse haaveilla tekeväsä, ei neyt pahoja ollut, mutta ei vaan sittenkään minun makuun