Minestronekeitto munalla

Kerrankin sain jonkun keiton mahtumaan valitsemaani kattilaan ja makukin oli mitä mainioin, joten tätä tehdään varmaan toistekin. Minulla yleensä keitot tuppaavat "kasvamaan" kattilan reunojen yli.  Minestronekeitto on siksi ollut vähän unholassa, kun muistini mukaan siihen vaan lisätään jä lisätään aineksia ja hups, taas saa siirtää isompaan kattilaan. Vai johtuukohan siitä, etten aina noudata ainesten annostuksessa reseptin annosmäärää.

n. 100-150 g savustettua kuivattua kinkkua (spek) tai pekonikuutioita
pari porkkanaa
1 palsternakka
pari salaattisipulia varsineen
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl (runsas) tomaattipyrettä
1,5 l kasvis- tai lihalientä
2 dl pientä pastaa
suola ja pippuri
tuoretta basilikaa
4 munaa (syöjien määrän mukaan)

Kuori ja paloittele porkkana ja palsternakka pieniksi kuutioiksi. Huuhtele sipulit ja leikkaa ohuiksi renkaiksi. Paloittele valkosipuli pieneksi.
Paista kinkkukuutioita kattilassa tai padassa. Jos käyttämästäsi lihasta irtoaa paljon rasvaa (esim. pekonia käytettäessä) kaada osa pois. Lisää kattilaan vihannekset ja kuullota niitä hetki. Lisää myös tomaattipyree ja anna sen hetken lämmetä ennen kuin lisäät liemen. Keitä kasviksia n. 5 min.
Lisää pastat ja keitä niitä pakkauksen ohjeen mukaisesti, mausta suolalla ja pippurilla tarvittaessa.
Riko munat yksitellen kahvikuppiin tai vast. ja lisää ne yksitellen varovasti liemeen pastan kypsymisen loppuvaiheessa. Keitä munien lisäämisen jälkeen vielä n. 7 min, jotta keltuainen kypsyy. Lisää lopuksi mukaan silputtu basilika.
Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Emännän kommentit
Uppomuna minestronekeitossa tuntui hieman erikoiselta, mutta ei tuo ollut lainkaan hassumpi yhdistelmä. Keitto itsessään oli maukas. Liemenä minulla oli tuossa nestemäärässä yksi kana- ja yksi lihaliemikuutio. Suolaa ei tarvinnut lisätä, käyttämäni spek- kinkku on aika suolaista, tavan mukaan rouhaisin mukaan pari pyöräytystä mustapippuria.
Keitto oli yllättävänkin vaivaton valmistaa, vihannesten pilkkominehan se työläin vaihe on, ainakin minulle. Muutoin tämä valmistuu aivan samassa ajassa kuin jos kinkusta olisi tehnyt carbonarapastan, eli varsin mukavaa ja herkullista arkiruokaa.
Jos keittoa jää, niin seuraavana päivänä saa kyllä syödä pehmeää makaronipataa, sen verran tehokkaasti pastat imevät liemen itseensä jäätyessä.