Leipä, mikset voisi joskus onnistua!

Leivän tekeminen ei kyllä ole helppoa, ainakaan minulle. Hyvää ja onnistunutta leipää ei vaan synny mitenkään oli sitten raaka-aineet, mitat tai vempeleet kunnossa. Mutta silti en ole vielä lannistunut, yritystä  edelleen riittää.

Itse leipominen, oli se sitten pulla, kakku tai leipä, on minulle jonkinlaista terapiaa stressiin. Herään usein viikonloppuisinkin kukonlaulunaikaan ja silloin on mukava laittaa tuoreet sämpylät tulemaan ja herätellä mies sitten aikanaan tuoreen leivän tuoksulla. Onneksi hän on niin ihana, että pelkän tuoksun pohjalta saan kehuja, vaikka ei ne sämpylät aina mitään herkkuja ole, kovia tinttapalloja usein miten. Tähän asti olen pitänyt kovien sämpylöiden syynä, että en noudata reseptejä aina ihan orjallisesti ja ennen kaikkea fuskaan vaivaamisessa. Nyt tuohon jälkimmäiseen on sitten pitkän harkinnan jälkeen hankittu vielä apuvälinekin eli yleiskone vaivaamaan puolestani. Mutta pieleen menee edelleen ja tällä kertaa noudatin melkein tätä vuokaleivän reseptiä, no kun kaikkea aineksia ei ollut kotona, niin hieman sävelsin.  

50 g hiivaa
3 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
250 g rahkaa
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl sesaminsiemeniä
1 dl rusinoita (keltaisia ja tummia)
1 dl kaurahiutaleita (isoja)
3 dl ruissihtijauhoja
4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 rkl (luraus) oliiviöljyä

Liuotin hiivan kädenlämpöiseen veteen yleiskoneen kulhossa ja lisäsin joukkoon siirapin sekä jyvät, rusinat ja kaurahiutaleet. Tämän jälkeen vielä rahkan ja suolan. Sekoitin puuhaarukalla kunnolla sekaisin. Laitoin yleiskoneen taikinakoukun paikoilleen ja n. puolet jauhoista kulhoon. Kone päälle ja vaivaamaan tuo tasaiseksi. Lisäsin loput jauhot ja annoin koneen vaivata taikinaa vielä n. 8 min. Osa taikinasta kiertyi jonkinverran palloksi koukun ympärille ja lopusta näki, että siinä on komeaa sitkorihmaa. Mutta mitään yhtenäistä taikinapalloa, joka olisi kulhon reunalta irronnut, ei tullut. Lisäsin lopuksi vielä öljyn ja vajaan desilitran jauhoja (ei huomioitu ainesluettelossa), mutta edelleen taikina jäi varsin löysän oloiseksi.

Irroitin kulhon koneesta ja taikinakoukun ja annoin taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Taikina oli edelleen kovin "tarttuvaa" mutta  kuohkeaa kun sen kumosin jauhotetulle pöydälle. Runsaan lisäjauhon avulla pyörittelin taikinasta ilmat pihalle. Puolet taikinasta taputtelin levyksi, jonka jaoin kuuteen palaan taikinapyörallä ja taittelin kolminkerroin sämpylöiksi leivinpaperin päälle pellille. Toisen puolen pyörittelin pötköksi, jonka kiersin kaksinkerroin ja asettelin silikoniseen leipävuokaan, jonka olin kevyesti öljynnyt.

Nostatin sämpylöitä n. puolisen tuntia liinan alla, jonka jälkeen penslasin kevyesti oliiviöljyllä ja laitoin päälle kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeiä. Paistoin 225 asteen uunissa n. 12-15 min. Tämän ajan sai leipävuoka edelleen kohota ja tälle samat päällyset ja aluksi n. 10 min 225 uuniin ja sitten lämpöä alas n. 200 asteeseen ja puolisen tuntia lisää paistoa.

Emännän kommentit:
Kai näitä kokeilujani on oikeasti alettava kirjoitaa pilkun tarkasti ylös, että jos jossain vaiheessa oppisin virheistäni sen leivänteon onnen, ja saisin kuohkeaa maistivaa aamuleipää. Sitä vartenhan osittain aikoinaan tämän blogin aloitinkin, että saisin omat tekemiseni muistiin ja voisin koota oopimiseni ja epäonnistumiseni opiksi itselleni ja ehkä muillekin.
Tämä ei nyt sitten onnistunut tämäkään leipä. Toinen kohotus  ei enään noussut ja tinttaleipää tuli ja maistui jonkin verran myös hiivalle. Ilman tuota sivumakua, maku olisi varmaan ollut ihan OK. Päällisryynitkään eivä pysyneet paikalla, kuviin niitä piti vähän tuunata. No kyllä tämä syötyä tulee, ei meillä pieniä epäonnistumisia roskiin laiteta, mutta viritystä tarvitsee tähänkin.
Opettelua on jatkettava. Ehkä olisi pitänyt lisätä jauhoja, että saa tuon taikinapallon irtoamaan kulhon reunoista seuraavalla kerralla.