Mangoa limesiirapilla

Vai ovat mango ja avocado nousseet suomalaisten hevi-osastojen suosikeiksi. Varsinkin mango, sillon kun se on kypsä on tosi herkkua, joten ei tuo mikään ihme olekaan. Harmi vaan, että useinmiten pitkän kuljetusmatkan takia mangot on korjattu raakana ja ja kaupassakin ne on usein vielä raakoja. Vaatii jonkin verran hermoa kotona kypsytellä mangoja (kuten avokadojakin) ja osuttaa sopivaksi silloin kun pitäisi päästä niitä tarjoamaan.

Tämän helpon jälkiruuan löysin Antonio Carluccionen Makuja ja musiikkia Italiasta -kirjasta (tuota osso bucoa kirjoistani etsiessä).  Älä käytä säilöttyä mangoa tähän.

2 limeä
100 g sokeria
2 rkl vettä
2 kypsää mangoa (tai 4 hyvin pientä)

Tee limetinkuoren vihreästä osasta ohuen ohuita suikaleita (sitrusraudalla tai kuorimalla ohuelti ja suikaloimalla). Purista limen mehut ja lisää kattilaan tai paistinpannuun sokerin ja vedenkanssa. Keitä siirapiksi. Lisää kuiririmpsut lopuksi siirappiin ja anna jäähtyä.

Kuori mangot ja la leikkaa pitkittäin kiven vierestä, poista litteä kivi. Viipaloi puolikkaat siten, että jäävät hieman kiinni toisesta reunasta ja asettele lautaselle. Lusikoi pinnallae limesiirappia ja kuoririmpsuja.

Emännän kommentit:
Voiko helpommalla päästä jälkiruuasta. Sopi myös mainiosti raskaan osso buco aterian päätteksi.

Osso buco, gremolatalla

Tällä kertaa täytyy todeta, että on noista mainoksista jotain hyötyä, ei olisi muuten tullut tehtyä tätäkään herkkua. Uusi lähikauppamme mainoisti loppuviikolla osso buco kiekkoja tarjouksessa, ja koska en ole aiemmin itse näistä mitään valmistanut niin nyt oli hyvä hetki tutustua tähänkin ruhonosaan. Samalla tuli opittua kyseisestä ruokalajista muutakin.

Tämänkertainen kuva ei kyllä tee oikeutta ruualle. 

Kyllähän minä osso buco -nimen olen kuullu ja pitkän haudutuksen ruouaksi tiennyt. Mutta en ole jostain syystä rekisteröinyt sen olevan mitenkään italialainen perinneruokalaji, vaikka italia-keittokirjoja on muutamakin kertynyt. Onneksi aina niin tietävä ystävä Google löysi heti haulla Osso Bucco Milanesen, joten reseptivalinta oli sillä selvä, oman tekemiseni runkona oli tämä varsin yksinkertainen Manun resepti.

4 osso bucco kiekkoa (n. 2 cm paksua naudan potkakiekkoa)
1 iso sipuli
vehnäjauhoja
voita tai öljyä
n. 1 l lihalientä

gremolata:
1 valkosipulin kynsi
1 sitruunankuori (raastettuna)
persiljaa

Sulata potkakiekot jos ovat pakasteesta ja ota sulat potkat n. tunti ennen valmistusta huoneenlämpöön lämpiämään. Kuivaa palat (tarkista, että ei ole luunsiruja), leikkaa ympärillä olevat kalvot muutamasta kohtaa poikki, ettei lihat käpristy (sakset oli tähän karas työkalu) ja jauhota kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Paista potkat pannulla rasvassa ja siirrä pataan.
Kuori ja paloittele sipuli ja kuullota rasvassa ja siirrä pataan. Huutele pannu tilkalla vettä ja siirrä pataan  Lisää lopuksi lihalientä siten, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta lihoja padassa miedosti poristen ja kansi hieman raollaan vähintään 1 1/2 tuntia. Käännä paloja haudutuksen aikana ja lisää lihalientä tarvittaessa.
Valmista gremolata murskaamalla valkosipulinkynsi ja hiero morttelissa sitruunakuoren ja persiljan kanssa. Lisää gremolata hieman ennen tarjolle tuloa pataan.

Tarjoa lisukkeena sahrami- eli milanonrisottoa, jolloin ruoka varsin milanolainen, mutta kyllä peruna tai juuresmuusikin käy seuraksi. 

Emännän kommentit:
Saimme ruualle yllätysvieraita, vanhempani, joten tästä tulikin oikein kunnollinen sunnuntailounas. Ja kyllä minun sydäntä lämmitti, kun äitini, keittotaitoni idoli, totesi, että tätä saan tehdä toistekin.

Syy, miksi tykkään italialaisesta keittiöstä on sen konstailemattomuus. Tämäkin, mitä helpoin ruoka tehdä, kunhan vaan jaksaa hauduttaa. Ja eihän pari tuntia ole mikään ongelma viikonloppuna, jos pari kertaa käy lihoja padassa välillä kääntämässä. Liemikuutiosta tehty lihaliemi riitti suolan ja mausteiden osalta hyvin ja gremolata kruunasi lopun. Alkuperäiseen ossobucoon kuuluisi ilmeisesti myös valkoviini, mutta meni se hyvin näinkin, kun muistin avata viinipullon vasta risoton tekoon.
Toisissa versioissa on myös tomaattia ja kasviksia mukana, onneksi, sillä vaikka tämäkin oli varsin hyvää, on lisää hyviä syitä tehdä osso bucoa myös uudestaa hieman uusin maustein ja vertailla.

Suosittelen lämpimästi.

Ruotsalainen laskiaispulla, semla

Tämän herkun ne ruotsalaiset kyllä osaa. Koko kevätkauden sikäläisissä kaupoissa on saatavana semloja, kuohkeita isoja pullia täytettynä suurella mantelimassa sydämellä ja runsaasti oikeaa kermavaahtoa. Oikeesti, en kyllä kehtaisi yhtään suomalaista kaupan valmista laskiaispullaa tarjota ruotsalaiselle, sen verran toista maata suomalaisversiot ovat ja lisäksi ruotsalaiseen makuun usein varsin outoja hillopullia.

Tämän kertainen reseptikokeiluni on suoraan Ruotsin Arlan sivuilta poimittu. Olen aiemminkin kokeillut löytää tuon pullan kuohkeutta sikäläisen reseptien pohjalta. Pullataikinan alustamnen eli vaivaaminenhan on tietysti se tärkein juttu, mutta hiivan lisukkeena olen törmännyt nostatukseen käytettävän hirvensarvisuolaa tai kuten tässä leivinjauhetta (jopa kummallisen iso määrä). Mutta nyt mennää tällä, eli då kör vi.

150 g voita tai margariinia
4 dl maitoa
50 g hiivaa
1 dl sokeria
2 suolaa
1 tl kardemummaa
2 munaa
14 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 kananmuna penslaamiseen

Täyte:
1 dl  maitoa
150 g mantelimassaa
2-4 dl kermaa

Tee melko tavallinen pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva siihen. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja kananmunat, sekä hieman jauhoja. Lisää sulatettu voi. Ota lopusta jauhoista n. 1 dl talteen ennen kuin vaivaat muun osan jauhoista taikinaan. Anna taikinan nousta n. kaksinkertaiseksi.
Lisää jäljellä olevaan dl:n jauho ja leivinjauhe ja vaivaa ne taikinaa.
Laita uuni lämpenemään. Nosta taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja paloittele n. 24 osaan. Pyöritä näistä pullat ja anna nousta liinan alla n. 20 min.
Voitele pullat kananmunalla ja paista 225 asteessa kauniin värisiksi.

Notkista mantelimassa maidolla (voit lisätä mantelijauhoa tai lastuja jos esim. avonainen pussi kaapissa, kuten minulla sattui olemaan). Vahdota kerma. Liekkaa pullalta hattu ja täytä pullat mantelimassalla ja kermavaahdolla. Siivilöi lopuksi hatulle pölysokeria.

Emännän kommentit
Nämä ei ole sitten mitään laihispullia. Alunperinhän niiden voimalla pitikin jaksaa laskiaisesta pääsiäiseen paastota. Mutta kyllä vuodessa ainakin yksi kunnon laskiaispulla pitää saada oli sitten laihis tai ei, ainakin minun mielestä.
Tuo leivinjauhelisä, en oikein tiedä onko se tarpeellinen ainakaan tuossa määrin. Minusta pullat eivät kyllä kohonneet sen enempää kuin normaalisti kunnon alustuksellakaan. Mutta ihan hyviä olivat silti.

Viime vuoden yhdeltä ruotsinreissulta, löytyy kuva "aidosta" Semlasta täältä. Tuolta sen pitäisi näyttää, eli kunnolla kermaa ja täytettä.

Mustikkavispipuuro

Saahan pakkasesta jo käyttää marjoja? On se vaan niin hassua, että joka vuosi syksyllä innolla säilötään pakkaset täyteen ja sitten odoteaan kevääseen, että joko niitä syötäisiin, tai siis ainakin meillä käy usein näin. No nyt on ainakin yksi mustikkarasiallinen keitetty puuroksi, muutama muu vielä jäljellä.

n. 4 dl rasiallinen mustikoita
reilu litra vettä
n. 2 dl mannasuurimoita
suolaa
sokeria

Tällä kertaa mitat on vähän noin mittoja, kun puurokin tuli tehtyä noin niinkuin (eli rasiallinen mustikoita 3 litran paksupohjaiseen kattilaan ja vettä kraanasta sen verran, että kattilaan jää puuron kiehumisvara). Keitä aluksi mustikoita vedessä n. 10 minuuttia ja lisää tämän jälkeen mannasuurimot kevyesti vatkaten joukkoon. Keitä puuroa n. 10 min välillä sekoitellen, ettei pala pohjaan. Lisää lopuksi hieman suolaa ja sokeria maun mukaan (ehkä n. desilitran verran). Jäähdytä puuro lähes huoneenlämpöiseksi ja vatkaa kuohkeaksi.

Emännän kommentit
Tykättiikö meillä tästä, kyllä! Minähän nyt tykkään lähes puurosta kuin puurosta, useammin saisin vaan tehdä muutakin kuin aamun mikrokaurapuuroa, niin saisin miehenikin puuroilemaan.
Tällä kertaa luonto auttoi mukavasti puuron jäähdyttämisessä. Kipakka pakkanen ja ei kun kattila parvekkkeelle, niin ei tarvitse kauaa odottaa vispaamaan pääsyä. Kiitos tuosta "isosta jääkylmiöpakastimesta" eli lasitetusta parvekkeesta talvella.

Samalla taas ihmettelin tätä koneella vispatessa, että huh huh niitä entisajan emäntiä, kun varpuvispillä ovat perheelleen vispipuuroherkkua tehneet (muistan äitinikin vatkanneen käsin kierrevispilällä, joten usein ei vispipuuroa kyllä meillä ollut tarjolla). Ei tulisi enää mieleenkään käsin vispata, vaikka kuinka kaloreja saisi tuolla kulutettua.

Silakkapihvit (ruotsalaisittain)

Tällaisista pojista minä tykkään!

Niin harvoin osun kauppaan siten, että sielä olisi tarjolla kokonaisia silakoita, joten tilaisuus oli ilman muuta hyödynnettävä. Aivan ilolla perkasin nämä pojat. En tiedä onko nyt silakkapoikien kutupaikoille siirtymisen aika, mutta n. 800 g:n erässä oli vain kaksi tyttöpuolista kalaa, muilla oli maitipussit pullollaan. Mutta kyllä noista pojistakin hyvät silakkapihvit tuli, varsinkin kun vielä poikkeuksellisesti ihan voissa paistetiin.

n. 800 g tuoreita kokonaisia silakoita
tilliä
suolaa
valkopipppuria
ruisjauhoja
voita (paistamiseen)

Perkaa silakat ja poista selkäruoto. Levitä fileoidut silakat nahkapuoli alaspäin esim. leivinpaperin päälle. Suolaa ja pippuroi silakat, ja ripottele silputtua tuoretta tilliä kaloille. Nosta toinen filee päälle pariksi. Leivitä ruisjauhoissa ja paista miedolla lämmöllä voissa paistinpannulla.

Ruotsalaiseksi nämä saa tarjoamalla niiden kera perunamuusia ja sokeroitua puolukkasurvosta.

Emännän kommentit:
Hiljaiseksi vetää, vieläkin on niin hyvä olo näistä. Kyllä se vaan näissä "epäperatuista" silakoissa (kuten mieheni niitä kutsui) on ihan eri maku, kun valmiiksi peratuissa.
Ruotsalaiset tarjoavat melkein kaikkea puolukkahillon tai -survoken kanssa. Toinen on remouldekastike, jota  näiden kanssa olen nähnyt tarjottavan. Lisukkeista viis, pottumuusi ja silakkapihvit ovat vaan niiiin hyviä.

Appelsiini-suklaapiirakka

Hyvää ja maukasta vuotta 2013! 

Tulkoon tästä vuodesta jokaiselle kaikin puolin onnellisempi kuin edeltäjänsä.

Ruokavuosi 2012 päätettiin meillä jo perinteiseksi muodostuneen seurueen kesken katselemalla kerrassaan komea kaupungin tarjoama ilotulitus aitiopaikalta. Päätteeksi nautittiin jälkiruokakahvi ja tämä appelsiini-suklaapiirakka.

Pohja:
200 g Digestive-keksejä (täysjyvä)
75-100 g voita tai margariinia
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Täyte:
2 dl appelsiininmehua
appelsiinin kuoriraaste
1 dl vettä
1 dl sokeria
2 1/2 rkl maissitärkkelystä
4 munan keltuaista
vaniljasokeria
50 g voita

Tee ensin pohja. Murskaa keksit jauheeksi ja lisää niihin kaakaojauhe. Sulata rasva jasekoita muruseokseen. Taputtele seos piirakka vuokan pohjalle. Voita käyttää myös vuorattuairtophjavuokaa, mutta laita silloin hieman enemmä rasvaa, jotta pohja pysyy kasassa tarjolle siirrettäessä. Lauta pohja jääkaappiin odottamaan täytteen tekoa.

Pese ja raasta appelsiinin kuori ja purista mehu. Mittaa täytteen ainekset vaniljasokeria ja voita lukuunottamatta paksupohjaiseen kattilaan. Kiehauta kokoajan sekoittaen täytteestä paksu kiisseli, varo polttamasta pohjaan. Lisää lopuksi täytteeseen vaniljasokeri ja voi ja sekoita tasaisen kiiltäväksi. Kaada täyte pohjanpäälle ja laita jääkaappiin tekeytymään.

Koristeeksi tummaa suklaarouhetta tai muita suklaa figuureja.

Emännän kommentit:
Vautsi, enpä olisi uskonut kuinka hyvä tästä tuli, ei liian makea, hieman kirpakka, oikein sopiva päättämään ehkä ei meille niin hyvää vuotta. Piirakkaa maistellessa saatoin viedä ajatukset vuoden tummiin hetkiin ja vähän kitkeriinkin ajatuksiin, mutta samalla täyte nosti kuitenkin makeita ja hyviä toiveita esiin tulevalle vuodelle. Huh, ryhdyimpä filosofoimaan, mutta oikeesti piirakka yhdessä seuran ja ajankohdan kanssa  nosti paljon muistoja, mietteitä ja toiveita mieleeni.

Pohjahan tässä piirakassa on aika perinteinen keksipohja, jätin vain sokerilisän siitä pois. Makeus riitti silti hyvin aikuiseen makuun. Täyte on tehty vanhan sitruunapiirakka täytteen pohjalta vain vaihtamalla sitrus. Minulta oli pyydetty vuodenvaihteen juhliimme marjaista torttua tai piirakkaa, mutta koska tuo marjaosasto ei ole ihan tätä vuodenaikaa, niin vaihdoin toiveen paremmin sopivaan sitruspiirakkaan. Ja onhan tummasuklaa ja appelsiini jo klassikkoyhdistemä, niin aika varma päälle kuitenkin tässä makumaailmassa mentiin.

Tarkoitukseni oli sulattaa tummasta suklaasta piirakan päälle vuosiluku, mutta sitten pistettiin aikatauluni uusiksi ja suklaa kuvioit jäi tekemättä joten hippasen vaan raastoin rouhetta reunaan.