Kokonainen yrtti-sitruunabroileri uunissa

Taas pääsen muistelemaan "vanhoja hyviä aikoja", 70-luvun radio soi ja kokonaista broileria laitan uunissa. Hohhoijaa, nuoruus tuossa tulvahti mieleen. Mausteet ja tuoksu ovat kylläkin vaihtuneet nuoruuden aromisuolasta, paprikajauheesta ja currysta raikkaampiin sitruunaan ja yrtteihin
.

Älä säikähdä rujoa kuvaa, maku oli näköä parempi!

Kokonainen uunibroileri
2 sitruunaa
n. 1 dl tuoreita yrttejä (basilika, tinjami, persilja,tai muita  maun ja saatavuuden mukaan)
suolaa (rosmariinisuola)
2 valkosipulin kynttä

Huuhdo ja kuivaa broileri huolella. Hiero pintaan jonkin verran ruolaa.
Pilko yrtit ja viipaloi toinen situuna. Viipaloi toinen valkosipulinkynsistä ohuiksi viipaleiksi ja toinen neljään pitkittäissuuntaiseen tikkuun. Pistele toinen sitruuna terävällä veitsellä ja paina reikään valkosipulintikku ("siilinpiikiksi").
Broilerin nahka irtoaa helposti lihasta sormia näiden välissä liikuttelemalla. Työnnä eri puolille broileria nahan ja lihan väliin yrttisilppua ja sitruunanviipaleita ja valkosipulilastuja. Laita kokonainen valkosipulinkyntinen sitruuna broilerin sisään. Sido siivet ja koivet puuvillalangalla siten, että asettuvat kauniisti broilerin kropan ympärille luonnolliseen asentoon.
Laita lintu paistopussiin ja nosta uunivuokaan siten, että lintu lepää kauniisti selällään rintapuoli ylöspäin. Paistetaan n. tunti 180 asteessa. Tämän jälkeen nosta uunin lämpöä n. 220 ja avaa pussi varovasti rinnanpuolelta ja paista siihen kaunis hieman ruskettunut pinta (n. 30 min).

Emännän kommentit:
Tovin mietin, valitsenko uuninpesun ja rapsakan pinnan vai paistopussin ja valjumman kanan. Uuninpesuninhoajana päädyin uunin kannalta siistimpään vaihtoehtoon, eli pussiin. Ilman paistopussia lintuun olisi saanut varmaankin kauniimman ja rapsakamman pinnan mutta paistopussissa tämä annos ainakin tuli oikein mehukkaaksi ja uunia ei tarvinnut pestä. Kai tuommoisen rapsakan nahan voisi syödä, mutta aina olen sen kuitenkin jättänyt syömättä, joten tässä voisi todeta, että väliäkö tuolla nahalla.
Oikeasti yllätyin kuinka mehevä tästä tuli, liekö moukan tuuria, mutta itse en ainakaan olisi parempaa voinut toivoa. Epäilin aluksi myös, että valkosipulia tuli liikaa, ei ollut. Aiemmin en ole myöskään täyttänyt broileria tuolla lailla sitruunalla, tämä oli kuitenkin monessa löytämässäni reseptissä käytetty tapa, joten kokeilin ja en kadu. Eli en voi muuta kuin suositella joskus kokeilemaan valmistaa kokonaista broileria ainaisten valmismaustettujen paloiteltujen osien sijaan.