Viili -viileä kesäherkku

Nostetaanpa mummokeittiöstä seuraava herkku esille eli viili. Tämä on myös sellainen makuja jakava ruokalaji varsinkin nuorempien suussa. Tätä venyvää, lusikoitavaa hapanmaito herkkua ovat kaupalliset valmistajat ansiokkaasti pitäneet päivityksessä ja lisänneet siihen kaiken maailman hilloja ja makuja. Mutta se ihan perinteinen kotona pöydällä hapatettu ja korkeintaan sokerin ja kanelin tai talkkunajauhon kanssa syötävä, maistuuko se enää sellaisenaan?

Viilin kotivalmistus on varsin helppoa ja edullista. Perusreseptiin tarvitaan pohjaksi 
2 dl viilipurkki (mielellään punaista, 3.5%)
1-1,2 dl maitoa (huoneenlämpoistä)

Viilipurkin "kerman" voi kuoria talteen, sehän se herkku on, ja loppu viili sekoitetaan juoksevaksi ja venyväksi viilin siemeneksi. Siementä lusikoidaan annosastian pohjalle noin ruokalusikallinen, johon sekoitetaan aluksi n. puolet annoksen maidosta ja lopuksi astiaan täydennetään loppu maito (voi maidon laittaa kerrallakin, mutta sekoittaminen pienempään määrään on helpompaa ja lisäys sekoontuu sitten itsestään). Viilikulhoja säilytetään huoneenlämmössä n. vuorokausi, jolloin se tanakoituu. Tämän jälkeen kulhot siirretään jääkaappiin viilenemään ennen nautimista.
Lopputuloksena on samettinen kermakuori ja alla venyvää hieman hapanta viileää proteiinipitoista maitoherkkua.  Oiva välipala kun lisänä on esim. ruisleipäpala makkarasiivulla.

Tärppejä tekoon:
Maito: Maito voi olla ihan tavallista kaupanmaitoa, kevyttä tai punaista. Punaisesta tulee kermaisempi ja kevyemmästä tietysti kevyempi ja ohuempi kermakuori. Itse en ole kokeillut laktoosittoman tai UHT-maidon toimivuutta, joten ne omalla vastuulla.
Siemenviili: Oman mummoni viilin siemen piti 60-luvulla olla aina Ingmannin punaisesta, siitä kuulemma tulee parasta.  Mutta muukin maustamaton viili käy toki siemeneksi.
Viilikulhot: Viili valmistetaan aina annosastioihin, joina voi käyttää n. 2 dl jälkiruokakuhoja tai vaikka vanhoja pestyjä kaupan viilipurkkeja. Vanhastaan viilikulhot olivat yleensä kartionmallisia kulhoja, näillä saatii laajempi toivottu kermapinta.
Valmistus: Viiliä kannattaa valmistaa usempi kulho kerrallaan, ja ottaa viimeisestä uuden satsin siemen, näin saa ketjun jatkumaan edullisimmin. 
Säilyvyys: Viiliannokset säilyvät n. viikon jääkaapissa. Pinta saattaa mennä ryppyyn vanhetessaan , mutta on edelleen syötävää (itse oikein odotan tätä "ryppyviiliä").
Ukkonen: Ukkosilmalla viilin valmistus ei onnistu, vaan se juoksettuu. En tiedä mistä tämä vanha kansanperinnetieto johtuu, mutta näin aina varoitetaan.
Lisukkeet: Perinteiset viilin lisukeet ovat kaneli ja sokeri tai talkkunajauho. Marjatkin maistuvat hyvin. Itse muistan lapsena, että söin viilin kanelin ja sokerin kanssa siten, että koetin keskeltä kaivautua viiliin mahdollisimman pienestä aukosta ja säästää makean kermapinnan viimeiseksi herkuksi.