On se vaan uskottava, ei minulla ole kondiittorin lahjoja. Ei kärsivällisyys aina ota riittääkseen tällaisiin. Näistä tekeleistä, jotka siis oli ne ainoat säälliset tapaukset, joista edes kehtasi ottaa kuvan, oli tarkoitus tulla Bebe-leivoksia, tai oikeammin hieman niiden muunnelmia ystävänpäiväyllätykseksi. Nyt on kuitenkin keksittävä jotain muuta.
Sinänsa ohjetta etsiessäni törmäsin viehättävään blogiin ja muutenkin kaikenlaiseen tietoon leivosten historiasta. Olin jo innostua, ennen näiden leipomista, muidenkin leivosklassikoiden kokeilemisesta, mutta luovutan. Tämä lienee kaikin puolin paras ratkaisu.
Näihin valitsin Yhteishyvän Ystävänpäiväleivosten ohjeen. Enkä tainnu siitä juuri muuta muutta, kuin täytteen vaniljasokerin sijan käytin vaniljaesanssia ja kuorrutuksessa ei ollut sitruunanmehua, vaan ainoastaan vettä.
Pohja
100 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 keltuainen
2 dl vehnäjauhoja
Täyte
1 dl maitoa
1 rkl perunajauhoja
1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 tl (vaniljasokeria) tai vaniljaesanssia
100 g margariinia tai voita
Pinnalle
2 dl mansikanmakuista tomusokeria
2 rkl (sitruunamehua) tai vettä
nomparelleja
Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää keltuainen ja jauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikinapala voideltujen muffinivuokien pohjille ja reunoille.
Paista
200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, kunnes pohjat saavat hiukan väriä. Anna jäähtyä.
Mittaa
kattilaan maito, perunajauhot, keltuainen ja sokeri. Kiehauta ainekset
koko ajan sekoittaen. Anna kiisselin jäähtyä. Mausta vaniljaesanssilla.
Vaahdota rasva kulhossa ja sekoita varovaisesti joukkoon
vaniljakiisseli. Täytä muropohjat täytteellä. Sekoita kuorrutus. Valuta
kuorrutusta päälle lusikan pohjalla levittäen. Koristele nomparelleilla.
Emännän kommentit
Mikä näissä nyt meni pieleen?
Vuokina minulla oli käytössä ensimmäistä kertaa 6 kpl silikonisia "leivosvuokia", jotka joskus olen kylkiäisenä kantanut kotiin. Nämä voitelin aavistuksen margariinilla. Lisänä käytin pieniä folio leivosvuokia, näitä en voidellut (ensimmäinen virhe). Silikonivuokiin taikina asettui hyvin, mutta folio vuokien yläreuna jäi ohueksi (toinen virhe), jonka vuoksi irroitettaessa leivospohjat murtuivat, koska irtosivat huonosti ilman voitelua. Kinuskikissan bebe ohjetta peesaten, mutta epäonnistuneesti, irroitin leivokset ilmeisesti vielä liian lämpiminä (kolmas virhe), miksi murtumia tuli lisää.
Täytteen vaniljakastikkeen laitoin jääkaappiin odottamaan täyttövaihetta (neljäs virhe). Vaikka täytteeseen tullut voi oli huoneenlämpöistä vatkattaessa, yhdessä kylmän kiisselin kanssa täytteestä tuli aika tönkköä. Hauraiden leivosten täyttäminen tällä oli hankalaa ja täytettä tuli niihin liikaa (viides virhe).
Kuorrute ei enää pelastanut ulkonäköä ja oli vielä aika "mansikkaista", se sitruuna olisi ollut poikaa (kuudes virhe).
Kohteliaasti mieheni jaksoi kannustaa minua, että kuulemma maku oli kuitenkin hyvää. Ei ihan niin makeaa kuin kaupan versiot.
Itse tein juuri näitä samoja bebejä, ja täytyy sanoa että samalla mielellä olen!
VastaaPoistaTein omani muffinipellillä, johon ne sitten iloisesti jämähtivät. Kaikenlisäksi taikinasta tuli niin huonoa muovailtavaa, että se oli liian ohutta ja siksi se ei onnistunut. Mietin, että taikinasta ei olisi pitänyt tehdä 12 kpl, vaan vaikka 10 ja saada enemmän taikinaa pellin koloihin. Toisekseen, taikina olisi varmaan pitänyt olla hetki jääkaapissa kovettumassa niin sitä olisi ollut helpompi työstää... Näitä en ole vielä edes kuorruttanut, kun rupesi jo niin tympimään koko leipominen :D
Mutta joskus täytyy uudelleen koettaa - bebet ovat mieheni ykkösherkkua kahviloissa! Ehkä täytyy hankkia ihan kunnolliset leivosvuuat ja tarttua härkää sarvista :)
Hyvää ystävänpäivää! :)