Possunfilettä kahdella tapaa täytettynä

Possun lihan valmistus joulukinkkua lukuunottamatta on ollut minulle useinmiten pettymys. Jostain syystä onnistun saamaan siitä lähes aina vain kuivaa kengänpohjaa. En tiedä paistanko liikaa vai liian vähän, pannulla tai uunissa, mutta lopputulos on pääsääntöisesti mielestäni kuivaa. Pahinta on ulkofileen valmistus, mutta ei tuosta sisäfileestäkään minun käsittelyssä aina niin mureaa ja mehukasta tule kuin haluaisin.

Joten kysytäänpä ensin äidiltä, missä minulla menee vikaan? Hänen mielestään nykyinen possunliha on jalostettu jo niin rasvattomaksi, ettei siitä enää ole toivoakaan saada mehukasta. Tuostako johtuu, mutta nyt kuitenkin päätin vielä koettaa, saisinko tarjolle joten kuten säällistä possua. Ja koska en osannut päättää tarkemmin, niin tein sitä sitten kahdella tapaa täytettynä.

Vasemmalla mozarella-tomatti täyte, oikealla cremolata täytetty.

1. tapaus
500 g maustamaton porsaanfilee
aurinkokuivattua tomaattia (öljyssä)
mozzarellajuustoa viipaloituna
prosciutto kinkkua viipaleita
basilikanlehtiä
suola ja pippuri

2. tapaus
500 g porsaan sisäfilee
gremolata-täytettä (ohje täällä)
pekoniviipaleita

Kummankin fileen alkukäsittely oli samanlainen, ylimääräiset kalvot pois (ei kuitenkaan niitä vähäisiä rasvaklönttejä). Avasin fileet pituussuuntaan, siten, että jäivät päistä aavistuksen kiinni. Avasin fileen ja nuijin niitä kevyesti nyrkillä.

!. tapauksen fileen sisuksen pippuroin ja suolasin aavistuksen. Ladoin fileen keskelle täytteeksi mozzarella viipaleet, paloitellut aurinkotomaatit ja suikaloidut basilikanlehdet. Muotoilin fileen takaisin pötkyläksi ja tikuilla kiinni. Ympärille käärin prociuttokinkkuviipaleet.

2. tapauksen fileen täytin yksinomaan tuolla gremolata- täytteellä.  Muotoilin fileen samoin takaisin pötkyläksi ja tikuilla kiinni. Ympärille käärin pekoniviipaleita.

Tähän vaiheeseen tein ensimmäisen ennakkovalmistelun, eli filepötköt saivat näin odotella ja maustua puolenpäivää jääkaapissa. Sitten n. tunnin huoneenlämmössä lämmittely ja kuumalla paistinpannulla pintojen ruskistus joka puolelta. Tähän vaiheeseen jätin vielä odottelemaan, että vieraat ovat sopivasti koolla ja lopuksi uunissa 175C puolisen tuntia, kunnes paistomittari näytti 70C. Kääräistään pötköt vielä hetkeksi folioon vetäytymään, ennen tarjolle viipalointia.

Lisukkeena näille oli tarjolla lohkoperunoita Kärähtäneet-blogiohjetta mukaellen. Perunoiden maustemarinadi sisälsi paprikajauhetta, öölannin vitlökspepparia, hippusen chilirouhetta, balsamietikkalorauksen ja öljyä (suola ja pippuri unohtuivat minulta)

Perunalohkot kypsyivät samassa uunissa filepötköjen kanssa.

Kastikevaihtoehtoa mietin pitkään. Olin varautunut tekemään tuunauksen valmiille punaviinikastikkeelle tai kermakastikkeelle, mutta koska vieraamme oli ennakkovihjailujen pohjalta herättänyt makunystyränsä saamaan mahdollisesti kanttarelleja, niin minun helpotukseksi tein nopean käänteen ja kastikeeksi tulikin aito kermainen kanttarellikastike.

Emännän kommentit:
Lihasta ei tullut ihan niin mehukasta kuin olisin toivonut. Nestettä irtosi jonkun verran uunissa paiston aikana, joten ehkä liian kauan paistoin sittenkin. Toisaalta tuon paistomittarin laittaminen täytettyyn fileeseen on oma haasteensa, mittaanko täytteen vai lihan lämpöä.
Täyteet olivat ihan maukaat, ehkä mozzarella oli enemmän minun suosikki. Perunat olivat tosi hyviä, ja kanttarellikastike aidolla kermalla, voiko parempaa olla.
Ehkä parhaiten kuvaa, että vieraille ainakin maistui, joten emännän on oltava kaikesta huolimatta tyytyväinen.
Mutta edelleen possunfileen valmistamisen harjoituksia on jatkettava saadakseni siitä mieleiseni mehukasta.