Osso buco, gremolatalla

Tällä kertaa täytyy todeta, että on noista mainoksista jotain hyötyä, ei olisi muuten tullut tehtyä tätäkään herkkua. Uusi lähikauppamme mainoisti loppuviikolla osso buco kiekkoja tarjouksessa, ja koska en ole aiemmin itse näistä mitään valmistanut niin nyt oli hyvä hetki tutustua tähänkin ruhonosaan. Samalla tuli opittua kyseisestä ruokalajista muutakin.

Tämänkertainen kuva ei kyllä tee oikeutta ruualle. 

Kyllähän minä osso buco -nimen olen kuullu ja pitkän haudutuksen ruouaksi tiennyt. Mutta en ole jostain syystä rekisteröinyt sen olevan mitenkään italialainen perinneruokalaji, vaikka italia-keittokirjoja on muutamakin kertynyt. Onneksi aina niin tietävä ystävä Google löysi heti haulla Osso Bucco Milanesen, joten reseptivalinta oli sillä selvä, oman tekemiseni runkona oli tämä varsin yksinkertainen Manun resepti.

4 osso bucco kiekkoa (n. 2 cm paksua naudan potkakiekkoa)
1 iso sipuli
vehnäjauhoja
voita tai öljyä
n. 1 l lihalientä

gremolata:
1 valkosipulin kynsi
1 sitruunankuori (raastettuna)
persiljaa

Sulata potkakiekot jos ovat pakasteesta ja ota sulat potkat n. tunti ennen valmistusta huoneenlämpöön lämpiämään. Kuivaa palat (tarkista, että ei ole luunsiruja), leikkaa ympärillä olevat kalvot muutamasta kohtaa poikki, ettei lihat käpristy (sakset oli tähän karas työkalu) ja jauhota kauttaaltaan vehnäjauhoissa. Paista potkat pannulla rasvassa ja siirrä pataan.
Kuori ja paloittele sipuli ja kuullota rasvassa ja siirrä pataan. Huutele pannu tilkalla vettä ja siirrä pataan  Lisää lopuksi lihalientä siten, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta lihoja padassa miedosti poristen ja kansi hieman raollaan vähintään 1 1/2 tuntia. Käännä paloja haudutuksen aikana ja lisää lihalientä tarvittaessa.
Valmista gremolata murskaamalla valkosipulinkynsi ja hiero morttelissa sitruunakuoren ja persiljan kanssa. Lisää gremolata hieman ennen tarjolle tuloa pataan.

Tarjoa lisukkeena sahrami- eli milanonrisottoa, jolloin ruoka varsin milanolainen, mutta kyllä peruna tai juuresmuusikin käy seuraksi. 

Emännän kommentit:
Saimme ruualle yllätysvieraita, vanhempani, joten tästä tulikin oikein kunnollinen sunnuntailounas. Ja kyllä minun sydäntä lämmitti, kun äitini, keittotaitoni idoli, totesi, että tätä saan tehdä toistekin.

Syy, miksi tykkään italialaisesta keittiöstä on sen konstailemattomuus. Tämäkin, mitä helpoin ruoka tehdä, kunhan vaan jaksaa hauduttaa. Ja eihän pari tuntia ole mikään ongelma viikonloppuna, jos pari kertaa käy lihoja padassa välillä kääntämässä. Liemikuutiosta tehty lihaliemi riitti suolan ja mausteiden osalta hyvin ja gremolata kruunasi lopun. Alkuperäiseen ossobucoon kuuluisi ilmeisesti myös valkoviini, mutta meni se hyvin näinkin, kun muistin avata viinipullon vasta risoton tekoon.
Toisissa versioissa on myös tomaattia ja kasviksia mukana, onneksi, sillä vaikka tämäkin oli varsin hyvää, on lisää hyviä syitä tehdä osso bucoa myös uudestaa hieman uusin maustein ja vertailla.

Suosittelen lämpimästi.