Paistinpannun testaus

Minulle suotiin ilo osallistua Hackman Rotisseur paistinpannun testaajaksi, ja intoa täpäisten tartuin haasteeseen.  Edessä oli siis viikko paistetun ruuan merkeissä.

Pannu saapui postiin juuri sopivasti viikonlopuksi, jolloin testaamiseen jäi hienosti aikaa. Tässä seikkaperäinen kertomus mitä reilussa viikossa sain paistettua. Eihän sitä silloin tule kaikki paistinpannua tarvitsevat ruuat mieleen kun tarvitsis, keitot ja laatikkoruuat kyllä. Mutta parhaani yritin, jonkun mielestä varmaan liiankin tosissani. No minä nyt olen tällainen innostuja!

Ensi vaikutelma pannusta tuli jo postissa, kun sain paketin - olipas kevyt laatikko, vaikka sisällä oli 28cm paistinpannu. Kaukana on valurautapannun paino.
Pannu oli pakattu napakkaan pahvikuoreen, josta varsi tököttää ulkona. Varsi tuntuu jo tässä vaiheessa hyvältä käteen. Pakkaus toimi hyvin kierrätyshenkiseen pannuun, enempää pakkausmateriaalia ei se olisi tarvinnutkaan. Pakkauspahvissa oli myös pannun käyttö ja hoito-ohjeet. Ohjeessa oli myös hyvä tarkennus siitä, että pannua ei tulisi lämmittää tyhjänä, vaan laittaa joko tilkka vettä tai rasvaa pannuun ja se on sopivan lämmin kun vesi haihtunut tai voi ruskistunut. Koetan ottaa tuosta vesikikasta opiksi jatkossakin, jotta pannut säilyisi pidempään hyvänä.


Kun pannun otti pakkauksesta, sen keskellä kuulsi pinnoitteessa haalea harmaa rengas. Lisäksi pinoitteessa oli pieni nippu/nyppylä kohollaan (kts. kuva), joten ihan priima versio testipannuni ei ole, laaduntarkkailija oli ilmeisesti hiukan nukahtanut hihnalla.

Vasemmalla pojassa näkyvä rengas ja nyppylä, oikealla nyppylä suurempana.

Mutta en anna noiden pienien virheiden häiritä testausta vaan laitetaan pannu töihin. Ja tuo harmaa rengas katosi vielä ensimmäisen paistokerran jälkeen, joten sitä ei tarvitse murehtia, lienee jokin valmistuksesta johtuva juttu.
 
Koska meillä on tapana käydä kaupassa lähinnä vain lauantaisin, niin ensimmäiselle perjantai-illalle ei oikein ollut kaapissa enää mitään muuta paistettavaa kuin nakkeja. Joten ne saivat nyt sitten "invigata" pannun, kuten meillä on tapana sanoa. Pannu lämpeni nopeasti (vesitilkka kiehahti ja haihtui) ja jo nakkeja siinä pyöritellessä sain ensi tuntumaa, että tällä pannulla voisi onnistua tuo oikeiden kokkien silleen hauskasti heittelemällä ainesten kääntäminen - tapa, jota en ole ennen onnistunut sotkematta tekemään.

Seuraavaavana päivänä oli sitten vuorossa pakasteeseen paistettavat järpparit. Iso pannu oli mainio tässä. Paistoin satsin kahdessa erässä ja lopuksi kaikki 500g jauhelihasta tehdyt järpparit mahtuivat hienosti hautumaan pannulle samalla kertaa. Pikkasen uutuuden ärhäkkä pannu oli, ja lämpö oli oikeasti laskettava levyni asteikon oleessa 1-9, siihen 5-6 välille koko paiston ajaksi, etteivät olisi palaneet.

Eikös kaikki paistinpannut täydy testata pihvillä? Joten meillä herkuteltiin sitten naudan ulkofilepihveillä. Harvinaista herkkua meillä, sillä en oikein ole pihvinpaistaja ja muutenkin harvemmin tulee laitettua pihvilihaa. Tällä kertaa täytyy ilmeisesti kehua pannua eikä vain paistajaa, sillä en onnistunut ainakaan pilaamaan pihvejä, vaan ne jäivät hienosti mediumiksi, juuri niin kuin oli tarkoituskin. Ja lisukkeena olleet kasviksetkin sekoittuivat juuri niinkuin kokitkin niitä heittelee - pannun reunan muoto on tähän hyvä, ainakin tällaisen amatöörikokin kädessä.
 
Seuraavaksi oli sunnuntaina testivuorossa kalan paisto eli lohimedaljongit norjan lohesta. Medaljongit olivat sen verran kookkaita, että vain kaksi oli tarkoituksen maukaista laittaa paistumaan pannuun kerrallaan. Ja pakko myöntää edelleen, että ei pannu ainakaan onnistunut pilaamaan hyvää raaka-ainetta, eikä kokkikaan söhlännyt. Maukas rapsakka paistopinta tuli ja samalla kala jäi kuitenkin juuri niin ihanan mehukkaaksi, että harvoin tulee noin onnistunutta. Toisaalta tähän mennessä pannua testatessa on  käytetty varsin laadukkaita raaka-aineita ja paneuduttu myös itse tekemiseen. Paistaessa olen muistanut alun ärhäkkyyden toteamisen jälkeen heti pannun lämpiämisen jälkeen laskea lämpötilaa, joten paistotulos on ilmeisesti siksi ollut toivottu. Katsotaan nyt sitten, mitä arki-illat tuovat tullessaan.

Arki alkoi ihan perusruualla, nakkikastikeella perunamuusin kera (koskahan meillä onkaan tätä viimesi tehty?). Nakkipalat ja sipuli onnistui kivasti hölskytellä pannua heiluttamalla, taidan olla ihastunut tähän liikkeeseen.  Tällä kertaa en laittanut pannulle edes rasvaa ennen paistamista. Kastikkeen vehnäjauho suurustaminen  tässä aakeenlaakeessa pannussa, vaikka siinä hyvät reunat olikin, ei ihan niin sujuvasti käynyt. Pienempi pannu olisi kooltaan  minun makuun tähän parempi. Tällä kertaa pannun tiskaus jäi isännälle, ja hyvin kuulemma kastikerippeet huuhtoutui vedellä ja vähän harjalla ohjaamalla pois. Pannussa oli hänen mielestä miellyttävä kahva, joka kuulemma istui hyvin miehenkin käteen.

Omeletti ja lettutestit eivät sitten enää sujuneetkaan kuin Strömsössä. Omeletteihin paistoin aluksi rasvattomalla pannulla ("kevät")sipulia ja palvikuutioita , joista kyllä jonkin verran rasvaa suli pannuun (ja taas pääsin kääntelemään näitä heilauttamalla). Kahden munan munakasmassa päälle, joka ei ihan riittänyt pannun kokoon nähden.Täytteeseen lisäsin vielä hiukan juustoa ja lopuksi basilikaa ja muutaman minitomaatin lohkon ennen kumoamista. Munakas paistui kyllä tasaisesti, mutta ei irronnut ihan niin kauniisti kuin olisin toivonut uudelta liukkaalta pinnalta. Kokkiakin tietysti voi syyttää, kun ei ollut erillistä rasvaa ja munakasmassaa oli niukasti. Toiseen otokseen lisäsin hiukan rasvaa, mutta se ei sanottavammin muuttanut lopputulosta.

Lettutestissä taikina oli tehty kauramaidosta ja sisälsi öljyä. En osaa tuota letun heittoa, ja pannu oli tähän sen verran iso, että muutoinkin tuo letun kääntäminen oli minusta aika hankalaa. Päädyin tekemään ns. äitini lettuversioita (joista en lapsena pitänyt, olisin halunnut pieniä lettuja), eli paistetaan iso ohut lettu vain yhdeltä puolelta kypsäksi ja käännetään se ensi puoliksi ja vielä puoleen suoraan pannulla ja siitä pinoon lautaselle. Paistamiseen tarvitsi taikinan öljylisästä huolimatta tilkan rasvaa, että lopputulos sujui mallikaasti. Myös sopivan paistolämpötilan kanssa oli tässä hakemista ja pieni lettutaikinani teki loppuaan ennen kuin sopivan säädön löysin. Tämä testi täytyy vielä uusia, onhan se hyvä syy tehdä lettuja lisää ;-).

Pastan ja pastakastikeen tarjoamiseen pannu taasen toimi hyvin. Kinkku-kermakastike valmistui sutjakasti pannulla ja keitetty tuorenauhapasta oli helppo sekoitaa pannulla kastikkeeseen ennen tarjoamista. Tämän annoksen olisi hyvin voinut tuoda ihan silleen jopa pannussa pöytään tarjolle. Tällä kertaa kattaus jäi kuitenkin vajaaksi ja ruoka otettiin ihan vaan suoraan hellakattauksesta. (nälkä ja tuoksu tyrmäsi ilmeisesti kuvaajan, kun kuva unohtui).

Mies on tykännyt kovasti tästä pannutestistä, tarjolle on valikoitunut aika äijämyönteistä ruokaa. Englantilainen aamiainenkin oli varsin mieluinen herätys - no seuraavaksi lupasin kyllä paistettua kaurapuuroa. Pannutestiä ajatellen, niin kanamuniin tässä olin tyytyväinen. Toki pannussa oli tuota pekonista tullutta rasvaisuutta pinnalla, eli ihan kuivalla pannulla munaa ei tullut kokeiltua.

Nyt alkaa jo oppia tuon paistolämpötilankin säätämään kohdalle. Minun hellalla se on tuossa 6:n kohdalla ( asteikolla 1-9), jolloin pannu kuumennuksen jälkeen tuntuu toimivan parhaiten. Tällä testasin myös uudelleen nuo letut, jotka toisella yrityksellä onnistuivat jo huomattavan paljon paremmin.

Iso pannu mahtui juuri ja juuri uuniinikin, mutta joutui olemaan uunin reunoissa kiinni. Ja koska uunini mm. kietoilmalla paistaa luukunpuolelta hieman kovemmin, kääntäminen paiston aikana olisi ollut hankalaa, eli saada kahva perällepäin. Tämän uunitestauksen tein tuolla bostonkakukkulla, joka muuten näytti onnistuvan mainiosti pannulla. Kakku irtosi hienosti pannusta, jota en ollut etukäteen mitenkään voidellut tai käsitellyt, pullataikina oli laitettu suoraan kuivalle puhtaalle pannulle. Mutta uunista otettaeassa kahva oli kyllä yhtä kuuma kuin valurautapannun kahva. Kun aiemmin kahva ei ole kuumentunut levyllä paistettaessa, niin meinasi yllättää paistajan, vaikka kyllä pitäisi ymmärtää sen kuumenevan uunissa. Mutta se näytti viileältä :-).

Kanan paistaminen oli vielä kokeilematta ja siihen löytyi herkkuani vihdoin Suomesta, eli broilerin paistileikeet. Näitä olen aiemmin saanut ilolla valmistaa Ruotsin puolella sekä Ikean, että anopin valurautapannulla. Ja nyt tämä pannu pääsi  sitten näiden vertailuun ja kyllä se tästäkin haasteesta suoriutui ihan mallikaasti.

Lopputestinä vielä perinteinen jauhelihapastakastike, joka on meidän vakioruoka arkiviikolle. 400 g jauhelihaa 28 cm pannulla paistui hyvin ja tarvittava tomattimurska ja vesi mahtuivat pannuun ihan hyvin, pienemmän pannun kanssa olisi tassä tullut ongelma. Kastikkeen lopputulos oli sitä mitä pitikin, jonkin verran nesteen haihtumista tapahtui aakeaan pinnan takia tavalliseen tekooni verrattuna. Viimeisenä haasteena on enää miten kastike kaatuu toiseen astiaan, eli reunan kaato-ominaisuus. Kaatonokka olisi tähän ollut poikaa, reuna on leveä, mistä kastiketta tuppasi hieman menemään yli kaadettaessa, eli osumatarkuus ei ollut ihan paras.

Näiden kokemusten jälkeen voin "godkännata"  pannun. Kyllä tällä hyvää ruokaa saa tehtyä tällainen ihan tavallinen harrastelija, ammattilaiseksi kun en itseäni luokittele. Kastikepannu tämä ei ihan mielestäni ole, mutta raaka-aineiden paistaminen onnistuu sillä oikein hyvin. Voisin kuvitella hankkivani sarjan muita korkeampireunaisia tuotteita (ovat enempi makuuni), jos tuo pinnoite vaan jatkossa pysyy hyvänä.

Tältä pannun pinta näyttää em. ruokien laiton jälkeen:

Pannun reunassa on muutama kulunut kohta (kuvassa kirkaana näkyvät pisteet), pinnassa on pientä käytönjälkeä ja se nyppylä on edelleen jäljellä. Mutta muutoin melko uuden oloinen vielä.

Kiitoksia mahdollisuudesta osallistua testiin, paljon tuli syötyä paistettua mutta maukasta ruokaa. Nyt sitten vaan keitelläänja haudutetaan vähän aikaa.