Lentävä Jaakoppi

Tällä kertaa Ruotsin lomallamme kävimme varsin paljon paikallisissa lounaspaikoissa syömässä lounasannoksen. Tarjolla oli useinmiten ne tyypilliset fläskfileet, wallenbergaret, laxit ja strömmigit, mutta hämmästyttävän vähän kasvisvaihtoehtoja. Siksi innostuinkin kovasti kun lounaslistalla oli tarjolla Flygande Jakop. Heti juolahti, että eikös tämä nyt ole se täytetty munakoiso. Eipäs ollutkaan, vaan eteeni tuotiin varsinaista kasari-ruokaa, broileria, kermaa, banaania ja suolapähkinöitä riisin kera. Annoksen ulkonäkö ei vaaleudellaan innostanut ja hieman aikaa kesti muuttaa makunystyrät vastaanottamaan tätä.

Ohjeen kaivoin ruotsalaislta nettisivuilta ja tällaisen version valmistin sitten vielä kotona vastapainoksi tuolle pyörtyneelle imaamille.

6 broilerin reisileikettä
100 g pekonikuutioita
1 banaani
2 dl ruokakermaa
makeaa chilikastiketta
suolapähkinöitä
pippuria

Paista pekonikuutiot rapeiksi, ota sivuun odottamaan. Paista reisileikeet pekonin rasvassa ja lado uunivuokaan, mauta pippurilla. Leikkaa banaani viipaleiksi ja peitä broilerin palat banaaiviipaleilla, ja pekonipaloilla. Sekoita chilikastike kermaan ja kaada vuokaan. Ripottele päälle vielä kourallinen suolapähkinöitä.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 20-30 min, kunnes broileri on kypsää. Tarjoa riisin tai spelttihelmien kera.

Emännän kommentit
En nyt haluaisi kehua, mutta oli tämä oma versio sata kertaa maukkaampi kuin Nynäshamnilaisen ravintolan lounasversio. Tässä tuo banaanikin joten kuten istui annokseen, mutta saamassani alkuperäisversiossa ne maistuivat ällön makeilta. Mutta ei tämä mitään huonoa ollut, kahdeksankymmenluku kyllä vaan tulee mieleen, pitäisiköhän tehdä vielä oikein perinteinen rapucoktail tälle alkupalaksi.

Reseptejä selatessa tämä annos tehdään useinmiten valmiiksi kypsennetystä broilerista. Itselläni oli käytössä kuusi broilerinkoipi-reisipalaa, josta irroitin nuo reisileikkeet ja koivet paistoin erikseen toisen annokseen.

Pyörtynyt imaami (Imam bayildi)

Minulta meni ruokaisat hengenmiehet sekaisin lomalla, luulin tilaavani tätä munakoisoruokaa, mutta ei se sitä ollutkaan. Siitä asti mieleni on sitten tehnyt tätä, ja kun ei tätä muuten saanut niin itse oli tehtävä. Ruuan nimen tausta löytyy useista muista blogeista, joten tähän en sitä enää toista.

2 munakoisoa (mielellään 3-4 pientä)
2  sipulia
1 tlk piccolo tomaatteja tölkissä
1 nippu persiljaa
2-4 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tl sokeria
suolaa
pippuria
vettä

Huuhtele munakoisot ja kuori kannat, älä poista niitä kuitenkaan.  Raidoita munakoisojen pinta, esim kuorimaveitsellä ja viillä veitsellä munakoiso halki, mutta ei pohjaan asti. Ota hieman sisusta pois, ja pilko se
se mukaan täytteeseen.

Kuori ja hienonna sipulit, kuullota niitä hieman oliiviöljyssä pannulla. Silppua persilja kulhoon, lisää kuullotetut sipulit ja valutetut tölkkitomaatit ja munakoisonsisusta. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Sekoita tasaiseksi. Täyte munakoisot seoksella.

Aseta täytetyt munakoisot laajapohjaiseen kasariin tai vuokaan. Valele niiden pinta oliiviöljyllä ja lisää vuokan pohjalle n. 2-4 dl vettä. Peitä vuoka foliolla. Paista uunissa 200 asteessa n. tunti munakoisojen koosta riippuen (valele paiston välillä munakoisoja vuokan nesteellä, tarkista samalla, että sitä on jäljellä).

Anna hieman jäähtyä ennen tarjoilua (sopivat myös mainiosti tarjottavaksi huoneenlämpöisenä). Lisukkeeksi sopii mm. fetajuusto ja tsatsiki.

Emännän kommentit
Parhaiten tähän sopivat pienempikokoiset munakoisot, isommat voisi vaikka halkaista, niin kypsyvät nopeammin. Minulla näiden aika kookkaiden jössiköiden paistamiseen meni n. puolitoista tuntia, mutta kun halusin nimenomaan pitää munakoisot kokonaisena (joku hassu päähänpiinttymä).

Hyvää oli, mutta en minä nyt imaamina ihan pyörtynyt olisi saati viimeiseksi ateriakseni valinnut, kuten tarinoista tästä luin. Munakoisohan imee mielellään oliiviöljyä, ja sitä saa tähän kulumaan halutessan paljonkin, ehkä hieman nuukailin sen kanssa tässä, joten maku ei ollut niin täyteläinen.

Minttugelato

Jäätelön tekeminen on odotetustikin jäänyt vähälle, mutta kun työkaverini toi viikolla erään jäätelöartikkelin luettavaksi, niin pitipä siitä innostuneena taas jatkaa jäätelökokeiluja. Pikaisesti ennätin tuon artikkelin selata ja mieleeni jäi siitä lause, joka oli jotain, että ice cream ja gelato ovat eri asia. Ja tosihan se on, kyllähän italialainen gelato on erilaista (ja mielestäni parempaakin) kuin tuo tavallinen jäätelö, joten ei kun googlaamaan reseptejä ja testaamaan. Mauksi valikoitui minttu, ensinnäkin koska se on mieheni suosikkimaku ja toisekseen tuolla parvekkeella rehotaa komea minttupuska.

Kokeiluni taustaksi löytyi mm. tämä blogiohje, josta annoskoon puolitin.  (Tällöin annoskoko vastasi suurinpiirtein sitä mitä laitteeni ohjeessa oleva resepti oli ja  aikaisempaa mansikkajäätelöni annoskokoa.)

2 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
2-3 munankeltuaista
n. 2 dl tomusokeria
n. 1/2-1 dl tuoretta minttua

Mittaa maito, kerma ja puolet sokerista kattilaan. Lisää mukaan mintunoksien varret. Kuumenna neste sen verran,  että se pulpahtaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Vatkaa munankeltuaiset ja loppu sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöinen kermamaitoseos, josta olet poistanut mintunoksat, munavaahtoon hyvin sekoittaen.

Kaada jäätelömassaseos takaisin kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä kokoajan puuhkauhalla sekoittaen kunnes seos hieman sakenee (kauhaan muodostuu kelmumainen pinta). ÄLÄ KEITÄ!. 
Siirrä seos toiseen kulhoon  ja lisää silputut mintunlehdet ja siirrä seos jääkaappiin jäähtymään (n. 4 tuntia).

Kokoa jäätelökone ja kaada jäätelömassa käynnissä olevaan koneeseen ja anna koneen pyörittellä siitä gelato (minulla tähän meni n. 20 min).


Emännän kommentit
Gelato oli ehdottomasti parempaa kuin aikasemmin tekemäni mansikkajäätelö, mutta valmista gelatoa tuli paljon vähemmän. Tästä tuli juuri ja juuri kahdelle annos. (Siis meidän mittapuun mukaan. Toisaalta hyvä näin, ei tullut syötyä liikaa). Alkuperäinen annoskoko olisi ollut sittenkin oikeampi. Hivenen vähemmän sokeria laittaisin kyllä ensikerralla, mutta mintun maku oli mukava, toki erilaista kuin kaupan minttujäätelöissä, mutta varsin tuoreen makuista.

Koostumukseltaan tästä tuli ihanan "sitkeää", melkein kuin italialaisen jäätelöbaarin herkut. Seuraavalla kerralla varmaankin valmis gelato kannattaisi laittaa vielä joksikin aikaa pakastimeen kiinteytymään ja tasaantumaan ennen tarjoilua. Nyt oli vaan niin kiire päästä maistamaan, että kuvaaminenkin tuli tehtyä varsin hopulla.

Valtavalla kahden jäätelönteon kokemuksella voin todeta, että kun alkuvalmistelut on tehty (ts. jäätelökoneen astia laitettu etukäteen pakastimeen), niin ei se nyt sittenkään niin työlästä ole tehdä jäätelöä itse, kuten aiemmin luulin.

Salaattidiplomatiaa

Otsikko saattaa johtaa hieman harhaan ulkopuolista lukijaa, mutta tämä on tätä minun sisäistä huumoriani ja tietynlaista muistinvahvistamista, jos tuotakaan kukaan ymmärsi. Mutta pääasiahan on siinä mitä olen tehnyt ja tarjonnut syötäväksi ja tällaista meillä oli tällä kertaa vieraillemme kuuman kostean kesäillan tarjottavana.

Peruna-lohisalaatti
(+ tilliöljy)
1 kg uusia perunoita
1 dl tilliöljyä 
    1 valkosipulinkynsi
    1 nippu tilliä
    2 dl oliiviöljyä
    suolaa, mustapippuria

1 kesäsipuli varsineen
1 dl varrellisia kapsiksia
400 g lämminsavulohta

Valmista ensin tilliöljy esim. ajamalla sauvasekoittimella ainekset tasaiseksi tahnaksi,( posta tilleistä paksuimmat varret, jotka voit käyttää perunoiden keitinveden maustamiseen).
Keitä perunat napakoiksi, ja paloittele aavistuksen jäätyneinä. Sekoita joukkoon osa tilliöljystä (loppu säilyy muutaman päivän jääkaapissa), paloiteltu sipuli ja kaprikset.
Lisää lopuksi varovasti lohi paloiteltuna reiluihin kuutioihin.
(Ohje mukaeltu Glorian ruoka ja viini, 5/2012 ohjeesta)



Papu-halloumisalaatti
1 pkt vihreitä papuja
2 punaista paprikaa
(2 valkosipulinkynttä)
1 prk isoja valkoisia papuja
1 sitruunan kuori
1/2 dl persiljaa
2 rkl sitruunanmehua
suola ja pippuri
2 pkt halloumijuustoa

Keitä pavut pusiin ohjeen mukaan. Jäähdytä kylmällä vedellä. Suikaloi paprika (ja viipaloi valkopsipulinkynnet ohuiksi). Huuhtele pavut.
Freesaa paprikat ja vakosipuli pannulla hetken aikaa, lisää pavut ja sitruunakuori. Fressaa sen verran, että ainkset hieman lämpenevät. Lisää sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää persilja.
Viipaloi halloumi juusto reiluiksi viipaleiksi ja paista pannulla kummaltakin puolelta kauniin ruskeaksi.
Kokoa salaatti tarjolle.

Lisukkeena oli:
Tsatsikia
oliiviöljyä
balsamicoa

maalaisleipää

Emännän kommentit:
No jopas tuli nälkäisenä  taas sähellettyä näiden alkuaan niin hyvin etukäteen suunniteltujen salaattien kanssa. Lähes kaikki oli valmiiksi "misattu", mutta kun tarpeeksi kauan odottaa valmistuksen h-hetkeä, niin silloin se sähellys iskee.
Perunasalaatista meinasi unohtua kaprikset, jotka sinne oleellisesti kuuluvat, no viime tinkaan pääsivät kaiken päälle. Onneksi tästä huolimatta salaatti oli minusta oikein hyvä, tätä voisin tehdä uudelleenkin.

Halloumisalaattista taas meinasi unohtua nuo halloumit pannulle. Jätin tästä versiosta tuon valkosipulin pois, että sitä ei olisi kokonaisuuteen tullut liikaa, mutta voisi olla sittenkin hyvä lisä. Lisäksi salaatti maistui melkeimpä paremmalta seuraavana päivänä jäähtyneenä, joten ihan lämpimäksi tätä ei ehkä kannata pannulla käännellä.
Tsatsikissa kuitenkin onnistuin tällä kertaa. Pohja oli ihan normaalit turkkilainen jughurtti-valkosipuli-valutettu kurkkuraaste. Mutta lisäsin hieman hunajaa ja muutaman tuoreen mintunlehden mukaan ja jopas oli hyvää, valkosipuli ei hyökännyt niin esiin, kun  normaalisti on maistunut.

Servetit oli valittu emännän housujen
kuvion ja värin mukaan :-)

Anderssin mansikkamaito

Mansikoista voi nauttia monella tapaa, mutta tässä ainakin minulle uusi yhdistelmä, mansikkamaito näkkileivällä.
Suomessa kuin Ruotsissa mansikoihin suhtaudutaan samalla tunteella ja nautinnolla, lienevät  kesän toivotuimpia herkkuja kummassakin maassa. Ihan en ole varma tästä ruotsalaisen sukulaisemme "lapsuuden herkusta", että onko tämä jossain päin Ruotsia ihan perinneruokaa, mutta sen verran erikoiselta yhdistelmältä tämä kuulosti, että heti pisti minut kiinnostumaan ja kokeilemaan.

mansikoita
sokeria
maitoa
näkkileipää murustettuna

Paloittele mansikat, ripottele hiemman sokeria päälle. Riko käsissä näkkileipäpala murusiksi mansikoiden päälle ja lisää joukkoon tilkka maitoa.

Emännän kommentit:
Hmmm.. Olen oppinut, että ruotsalaiset pitävät näkkileivästä, Kallen kaviaarista, puolukkahillosta ja mamman lihapullista. Ja kyllä noita tykötarpeita moneen ruokaan siellä yhdistetäänkin. Mutta, että mansikoita ja näkkileipää? Mutta oikeesti, tämä oli tosi hyvää.

Tack för tipset Anders, det var jätte gott!

Näkkileiväksi valitsin tässä nimen omaan ruotsalaisen näkkärin, mutta perinteinen meidän koulunäkkimme sopii myös mainiosti tähän.

Melonisalaatti

Raikasta virkistystä kesäkuumalle saa mukavasti meloneista!
Osuin paikkaan, jossa oli niin kauniisti esillä useampaankin erilaista melonia, että en voinut vastustaa kiusausta niiden hankkimiseen. Tutun keltaisen hunajamelonin lisäksi oli tarjolla mm. oranssia Cantaloupemelonia ja tumman vihreän kuoren alla hunajaisen makea Piel de Sapo melonia. Kooltaan kukin oli sellaisia vajaan kilon pötiköitä, eli varsin söpöjä palloja.

erilaisia meloneja
tuoretta minttua
lime
(sokeria)

Halkaise melonit ja poista siemenet. Lohko pienempiin paloihin ja poista kuoret. Paloitele lopuksi aika krouveihin paloihin (ei kovin pieniksi). Lisää suikaleina tuoreita mintunlehtiä. Purista limen mehu ja lisää siihen halutessasi hieman sokeria. Sekoita melonien joukkoon. Anna marinoitua hetki.
Tarjoa mascarponevaahdon kera.

Emännän kommentit: 
Aluksi minusta tuntui ajatus lisätä limeä tähän vähän hassulta, mutta lopputulos oli entistäkin raikkaampi ja sopii mainiosti nimen omaan virkistämään. Tuo mascarponevaahdon lisäys tuli oikeastaan vähän sattumalta, kun sitä oli edelliseltä päivältä jäänyt kakuntäytteestä, niin "Hävikistä herkuksi" merkeissä lisäsin sen tuohon päälle koristeiksi, ja ei ihan pöllömpi yhdistelmä.

Tiramisu ruotsalaisittain

Olosuhteiden pakosta jouduin hieman tuunaamaan tätä ihanaa jälkiruoka klassikkoa enemmän kuin oli alkuperäinen ajatus. Ruotsalaisuus otsikkoon tulee siitä, että tämä tehtiin meidän ruotsalaisessa provisuurikeittiössä. Toiseksi en rohjennut tarjota vieraillemme misua valmistettuna kananmunasta, kun joukossa oli herkkävatsaisia, joten päädyin tällä kertaa varsin kermaiseen versioon.

Savoyard keksejä
n. 2 dl espresso kahvia
n. 5 rkl Pople -mansikkalikööriä
1-2 rkl sokeria

2,5 dl kermaa
500 g mascarponea
mansikoita
kaakaojauhetta

Vaahdota kerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahdon joukkoon.
Valmista espresso. Mausta kahvi liköörillä (voit käyttää muutakin likööriä, esim amarettoa), mausta tarvittaessa hieman sokerilla.
Kostututa sovoiard keski kahvissa ja lado keksikerros tarjoiluastian pohjalle. Päällystä kerros mascarponevaahdolla. viipaloi päälle mansioita. Toista toisella kerroksella kostutettuja keksejä ja mascarponevaahtoa. Siivilöi päällimmäisenkerroksen päälle kaakaojauhetta.

Emännän kommentit:
Provisuurikeittiömme varustus on rajallinen, joten siellä pääsee toteuttamaan mielikuvitusta mm. missä ja miten annokset valmistetaan ja tarjoillaan, mutta näinhän on usein juuri kesämökeillä.
Vaikka ruotsalaiset kananmunat voi laskea yhtä turvalliseksi raakana kuin suomalisetkin, en kuitenkaan rohjennut ottaa tässä sitä riskiä, että kohdalle olisi juuri sattunut se, jossa olisi ollut pöpöjä. Viinavarastommekin täällä koostui kahdesta minipullosta (5 cl) konjakkia ja viskiä ja sitten tuo laivalla niin hauskalle näyttänyt Pople-mansikkalikööri. Likööri ei ainakaan minulle maistunut sinällään, joku sekoitus siitä olisi pitänyt tehdä, mutta tänne kakkunhan sitä meni mainiosti.

Tiramisu sinänsä oli succé, kermainen, ei liian makea ja alkoholi maistui juuri sopivasti.
Mascarponevaahto ei kaikki mennyt tähän torttuun, joten aivan noin isoa annosta ei tarvitse tehdä.

 Mansikkaista kesää kaikille!