Apua... meillä on rumia rottia, suklaarottia!

Tähän asti olen tiennyt, että meillä on juusto- ja keksihiiri, mutta että suklaarottiakin. Nyt on kyllä aloitettava ansojen viritys, ettei mene kieli perässä!

Nämä suklaarotat ovat hieman pikalurv, vaikka eivät ole mitään maistelleet!

Nämä suklaarotat ilmestyivät, kun yhdisti seuraavia ainesosia

100 g tummaa suklaata
1 tl margariinia
12 kuivattua litteää aprikoosia
mansikkanauhaa (häntä ja viikset)
koristehelmisilmät
maapähkinä korvat

Sulata suklaa ja rasva mikrossa 1 minuutin erissä ja sekoita vällillä ( minulla meni 1+1min) tasaiseksi massaksi.
Kasta aprikoosi sulaan suklaaseen grillitikkua apuna käyttäen. Nosta suklainen aprikoosi leivinpaperille "mansikkahännän" päälle. Kasta toinen aprikoosi suklaaseen ja nosta se edellisen aprikoosin päälle siten, että juuri koskettavat ja yhdessä muodostavat rotan kropan. Koristele rotaksi silmillä ja korvilla ja viiksillä.
Tee samoin muille aprikooseille. Nosta lopuksi jähmettymän jääkaappiin.

Emännän kommentit:
Ensimmäiseksi lämpimät kiitokset ja terveiset ystävälleni, jolta tämän rottaohjeen sain. Pahoittelen, että tekemiseen meni vähän aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan. Hieman tuunasin tuota alkuperäistä ohjetta, kun aivan kaikkia siinä olleita aineita ei tullut ostettua kotiin. Mm. hännän voisi tehdä paksummaksi ja suipommaksi muotoilemalla sen pehmeästä kermakaramellista (fudgesta). Viiksetkin saisi kauniimmat ohuesta mustasta lakritsinauhasta.

Taas kerran tuli huomattua, että tällainen näpräily vaatii aivan toisenlaiset hermot kuin minun työstressin vallassa olevat. Kun tuohon vielä lisää, että vaikka vanhaksi on tullut elettyä, niin en muista, olisinko sulatetun suklaan kanssa koskaan tehnyt konvehteja tai vastaavia. Luulin, että se suklaan pinta jähmettyy melkein heti ja kamala kiire oli noiden koristeiden laittamisen kanssa. No näinhän ei olisi ollut. Kaikki aprikoosit olisi voinut ensin rauhassa dipata suklaaseen, sitten rauhallisesti aloittaa koristelemisen. Jälki olisi ollut varmaankin huomattavasti siistimpi.

Maku oli sitten taas paljon parempi kuin mitä ulkonäkö! Tumma suklaa ja aprikoosi sopii kuin nenä päähän. Koristeilla tai ilman, näitä voi kyllä laitaa jatkossakin. Ehkä silloin maltan koritellakin paremmin.Suosittelen lämpimästi!

Vielä on kes...ei kun omenaa jäljellä ja uuniomenoita!

Kesä meni, mutta vielä onneksi löytyi ihania kotimaisia omenia. Tänä syksynä olen ollut havaitsevinani, että ainakin niissä kaupoissa, joissa itse käyn, on ollut edellisiä vuosia enemmän kotimaista omenaa tarjolla. Ja ne eivät ole olleet mitään pieniä käkkänöitä, vaan ihan yhtä komeita kuin kiillotetut ulkomaisetkin. Tällä hetkellä kotimaisista omenoista saa vaan maksaa vähintään puolet tai kolme kertaa enemmän kuin tuonti omenoista. Niissä on se kotimaiselle omenalle ominainen maku, että ihan sen takia niitä on raaskinut ostella. Kaiholla muistelen niitä lapsuuden kotipihan omenapuita, mistä omppuja sai noukkia mukaansa miten paljon vaan.

4 hapahkoa omenaa
vajaa 50 g voita
n. 1/2 dl sokeria (tummaa jos löytyy)
1 dl kokonaisia manteleita rouhittuna/mantelirouhetta
ripaus kanelia
1 tl vaniljasokeria

Valmista täyte pehmentämällä voi (ei sulatettua, huoneenlämpöinen on hyvä). Lisää siihen sokeri ja karkeasti rouhitut mantelit ja mausteet.
Poraa omenista siemenkota pois.
Täytä siemenkodan tilalle täytettä ja loput omenoiden pinnalle keoksi.
Paista omenoita uunivuuassa 200 asteisessa uunissa n 30-40 min. siten, että kuori pehmenee/halkeilee hieman.
Tarjoile hieman jäähtyneenä. Lisukkeeksi tarjolle sopii vaniljajäätelö tai vaniljakastike.

Emännän kommentit:
Omenahan on parhaimillaan ihan silleen syötynä ja on niitä tullut syötyäkin tänä syksynä. Mutta välillä on kiva tehdä niistä jotain hyvää jälkkäriäkin. Omenapiirakka eri variaatioin on ehkä se tavallisin, mitä tulee tehtyä, mutta nyt ei tehnyt mieli piirakkaa tai kakkumaista jälkkäriä. Omenahyve, ei kun vanhat kunnon uuniomenat. Tosi helpot tehdä, jos omaa omenaporan. Tai kuka estää puolittamasta omenaa, ja kaivamasta tuon siemenkodan pois, ja täyttämällä tuon kolon, toimii yhtä hyvin.
Täytettäkin voi varioida vähän sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Jos ei ole mantelia (tai allerginen sille), niin kaurahiutale toimii hyvin. Tai muua pähkinät. Mikä ettei täytäisi pähkinä ja rusina seoksella. Kanelia ja vaniljasokeria voi lisätä täytteeseen, ja inkiväärikin sopii maustamaan omenaa. Vaihtoehtoja on moneen makuun.
Herkutellaan!

Kesäkurpitsakakku

Iso projekti onnistui, niin päätimpä purkaa omaa stressiäni leipomalla. Samalla sain palkita ihanat kollegani kakulla, ilman heitä tämä koko iso hanke ei olisi onnistunut. Arveluttavaa oli kuitenkin tarjota miehille "kasviskakkua", mutta  kyllä se ainakin joillekin maistui. Eivät kuitenkaan halunneet tietää mistä tämä oli tehty ja tuskin he myöskään tätä blogianikaan lukee, joten rauhassa voin paljastaa täällä mitä tarjosin.

Resepti on suoraan Kinuskikissan blogista (Risto-vaarin kesäkurpitsakakku, terveiset vaan Risto-vaarille!)

4 dl (n. 200 g) raastettua kesäkurpitsaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

1 dl paahdettuja kurpitsansiemeniä

1 ½ dl hasselpähkinärouhetta

200 g voita tai margariinia

2 ½ dl ruoko- tai taloussokeria

4 munaa

Paahda kesäkurpitsansiemenet ja hasselpähkinät uunipellillä, varo polttamasta. Rouhi hasselpähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi niiden hieman jäähdytyä. (Halutessasi voit pyyhkeen sisällä hieroa niitä lämpimänä, niin saat kuoret pois, mutta tuo on oikeastaan aivan turhaa tässä). Sekoita jauhot, mausteet ja pähkinät keskenään.

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, ja lisää välillä hieman jauhoseosta, jotta taikina ei "juoksetu" rakeiseksi. Lisää loput jauhot ja ja kurpitsaraaste, sekoita tasaiseksi.

Kaada korppujauhotettuun vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa n. 45 min. Anna hieman jäähtyä ennen kumoamista. Anna kakun jäähtyä.

Koristeeksi voit pursottaa tomusokeri+elintarvikeväri+vesiseosta tai sulatettua valkosuklaata.

Emännän kommentit:

Kakkutaikina oli aika makea, mutta maukas. Kakusta tuli minun makuun aika tuhti ja painava, mutta se oli kyllä hyvän makuinen. Ei kyllä arvaisi heti, että siinä on kurpitsaa, mutta juuri kurpitsa tekee kakusta mehukkaan. Jollain etäisellä tavalla tästä tuli mieleen tuo Red Velvet-kakun kokeilu, samalla lailla tuhtia, ettei tätä kyllä paljoa kykene kerralla syömään, oli sitten millainen kakku hirmu tahansa. 

Hyvää palautetta kakku sai myös "sattumista", sopivat kuulemma hyvin. 

Kakun paistoin illalla ja jätin sen yöksi jäähtymään. Aamu aikasella valmistin tuo koristelun, kun muistin, että minulla on taannoisten macarons kokeilujen jäljiltä vihreää elintarvieväsiä kaapissa. En tiedä oliko tuo mieskollegojani ajatellen paras valinta tehdä tuosta Halloween henkinen hämähäkkikoristelu, mutta kun en oikein muuta keksinyt ja tämän mallisena pinta tarvitsi jotain koristusta. Kakun voi myös hyvin tehdä pitkänomaiseen leipävuokaan, ja silloin tuo koristelu ei ole niin tarpeen. 

Hyvää halloweenin odotusta!

Kaksi kalaa viikossa - tässä sitten kaksi uunisiika

Uusimpien ravintosuositusten mukaan pitäisi syödä ainakin kaksi kala-annosta viikossa. No meillä on viime viikot ollut varsin kalapitoista, on olut silakkaa ja nämä uunisiiat.

Siikakaverukset menossa uuniin!

2 kokonaista pikkusiikaa
suolaa
nokare voita
sitruuna
tinjamia
purjoa
valkoviiniä

Huutaise kala ja kuivaa talouspaperilla. Suolaa (ja pippuroi halutessasi). Tee kalan pintaa muutama viilto terävällä veitsellä.
Täytä kalan sisus yrteillä, tässä oli timjamia ja hieman purjoa (muitakin voi käyttää maun mukaan).
Viipaloi sitruuna ja laita muutama viipale kalan sisälle ja jätä loput päälle koristeeksi.
Vuokan pohjalle laitoin halkaistuja purjoja, ikään kuin telineeksi, ettei kala lepää suoraan liemessä ja vuokanpohjalla. Pohjalle tyhjensin vvielä alkoviinipullon lopun antamaan höyrystyessään makua kalalle. Tuon pedin ja viinin voi hyvin jättää poiskin.
Vuoka peitetään leivinpaperiarkilla. Kypsennetään 180 asteessa n. puolituntia, kalojen kosta riippuen (alle tai yli, koeta lähteekö selkäevä helposti irti, silloin kypsää)

Emännän kommentit:
Ohjeen määrät on n. määriä, kun taaskaan en ihan tarkalleen mittaillut, vaan fiiliksellä mentiin.
Kaikki meni hyvin, kun otin kalat uunista minuun iski kuitenkin "kääk" tunne, olisko sittenkin pitänyt suomustaa tuo kala (mietin tuota kyllä jo kun noita viilytoja vetelin pintaa, ja suomut iroili niiltä kohdin). No ei ollut suomustettua ja luulen, että pöydässä oli sittenkin helpompaa poistaa kalan nahka, kun siinä oli suomut mukana. Minua se ei ainakaan haitannut. Jos joku lukija osaa kertoa kumpi on oikea tapa, otan neuvon kiitollisuudella vastaan.
Purjoni oli aika iso, joten tuossa ajassa se ei ennättänyt aivan kupsyä, eli pieni ryöppäys ennen vuokaanlaittoa antaisi mukavamman lisäkkeen.
Mukana tarjoilin myös puikulaperunoita. No kun olen tällainen etelän kaupunkilaistyttö, niin nuo töppäsin ihan kunnolla. Kuorin ja keitin liikaa, niistä tuli sellainen vesinen perunamössö, ei muusi eikä oikein mikään. No meille se oli kelvattava, mutta seuraavan kerran en ala hienostella.
Mutta kala oli hyvää!

Terveiset Stadin silakkamarkkinoilta 2013

Helsingin silakkamarkkinat avattiin tänään ja tässä muutamia tunnelmapaloja tarjolla olevista kalaherkuista.

Pääsin jopa osallistumaan Osteriakatemian silakanfileointikilpailuun.

Osallistujia tässä erässä ei olut kuin kaksi, ilmeisesti silakanperkaaminen ei enää ole monellekkaan tuttua puuhaa, koska innokkaita esiintyjiä oli kohtalaisen vaikea aamupäivän aikana saada. Tehtävänä oli 20 silakan perkaaminen fileeksi. Täskeintä oli laatu, mutta aikakin mitattiin. Itselltäni tuohon meni n. 7 min, ja voitin kaverin niin ajassa kuin laadussa, vaikka kisan juontaja kävi häntä hieman avustamassakin.

Toisessa kuvassa kisaa tuli seuraamaan Tukholman Östemalms hallin kalakauppias Dieter Berner, kalakauppiasuraa n. 40 vuotta takana.


Kolmannessa kuvassa perkaamani ja fileoimani 20 silakkaa. Silakat olivat mukavan kokoisia perata ja mielestäni onnistuin amatööriksi, joka n. kerran kaksi vuodessa pääsee nauttimaan kokonaisen silakan perkaamisesta kohtuullisesti. Ensimmäisen kerran tein tuon myös hanskat kädessä, normaalisti perkaan kyllä paljain käsin.

Meidän pikku kisan perään Dieter Berner antoi oman esimerkkinsä perkaustaidoista. Hänelle ei kuitenkaa laskettu aikaa.

Viimeisessä kuvassa vasemmalla Dieterin tulos ja oikealla minun perkaamani. Vaikka ammattilainen perkasikin hieman minua nopeammin, jälki on sen mukaista. Myös juontaja totesi minun silakkfileiden olevan siistimmät. Kiitos äiti, että olet aikoinaan opettanut minut perkaamaan silakkaa! Silakanperkajan paikkaa tarjottiin, mutta ihan vielä en tuohon tarjoukseen kuitenkaan tarttunut.




Markkinoilla oli myös ruokateltta "Strömari".
Me haimme lounasannoksen ravintolakoulu Perhon listalta.

Alkupala: silakkaa ja mallasleipää



Pääruoka: Silakka-patakukkoa





Jälkiruoka: Mallas-hunaja kakkua ja pannacottaa



Varsinkin silakka-patakukko ja jälkiruoka mallas-hunaja kakku ja pannacotta olivat tosi hyviä. Patakukko oli suolainen, ihan sillä rajalla, että joku voisi sanoa liian suolainen, mutta meistä juuri sopiva.

Seuraavaksi sitten markkinoilta itsellemme hankitujen herkkujen maisteluun, mutta niistä ehkä myöhemmin

Kokonainen yrtti-sitruunabroileri uunissa

Taas pääsen muistelemaan "vanhoja hyviä aikoja", 70-luvun radio soi ja kokonaista broileria laitan uunissa. Hohhoijaa, nuoruus tuossa tulvahti mieleen. Mausteet ja tuoksu ovat kylläkin vaihtuneet nuoruuden aromisuolasta, paprikajauheesta ja currysta raikkaampiin sitruunaan ja yrtteihin
.

Älä säikähdä rujoa kuvaa, maku oli näköä parempi!

Kokonainen uunibroileri
2 sitruunaa
n. 1 dl tuoreita yrttejä (basilika, tinjami, persilja,tai muita  maun ja saatavuuden mukaan)
suolaa (rosmariinisuola)
2 valkosipulin kynttä

Huuhdo ja kuivaa broileri huolella. Hiero pintaan jonkin verran ruolaa.
Pilko yrtit ja viipaloi toinen situuna. Viipaloi toinen valkosipulinkynsistä ohuiksi viipaleiksi ja toinen neljään pitkittäissuuntaiseen tikkuun. Pistele toinen sitruuna terävällä veitsellä ja paina reikään valkosipulintikku ("siilinpiikiksi").
Broilerin nahka irtoaa helposti lihasta sormia näiden välissä liikuttelemalla. Työnnä eri puolille broileria nahan ja lihan väliin yrttisilppua ja sitruunanviipaleita ja valkosipulilastuja. Laita kokonainen valkosipulinkyntinen sitruuna broilerin sisään. Sido siivet ja koivet puuvillalangalla siten, että asettuvat kauniisti broilerin kropan ympärille luonnolliseen asentoon.
Laita lintu paistopussiin ja nosta uunivuokaan siten, että lintu lepää kauniisti selällään rintapuoli ylöspäin. Paistetaan n. tunti 180 asteessa. Tämän jälkeen nosta uunin lämpöä n. 220 ja avaa pussi varovasti rinnanpuolelta ja paista siihen kaunis hieman ruskettunut pinta (n. 30 min).

Emännän kommentit:
Tovin mietin, valitsenko uuninpesun ja rapsakan pinnan vai paistopussin ja valjumman kanan. Uuninpesuninhoajana päädyin uunin kannalta siistimpään vaihtoehtoon, eli pussiin. Ilman paistopussia lintuun olisi saanut varmaankin kauniimman ja rapsakamman pinnan mutta paistopussissa tämä annos ainakin tuli oikein mehukkaaksi ja uunia ei tarvinnut pestä. Kai tuommoisen rapsakan nahan voisi syödä, mutta aina olen sen kuitenkin jättänyt syömättä, joten tässä voisi todeta, että väliäkö tuolla nahalla.
Oikeasti yllätyin kuinka mehevä tästä tuli, liekö moukan tuuria, mutta itse en ainakaan olisi parempaa voinut toivoa. Epäilin aluksi myös, että valkosipulia tuli liikaa, ei ollut. Aiemmin en ole myöskään täyttänyt broileria tuolla lailla sitruunalla, tämä oli kuitenkin monessa löytämässäni reseptissä käytetty tapa, joten kokeilin ja en kadu. Eli en voi muuta kuin suositella joskus kokeilemaan valmistaa kokonaista broileria ainaisten valmismaustettujen paloiteltujen osien sijaan.